Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Tuuli pohjan tuntureilta Taistelosta lepoon käy, Heljä aurinkoinen seisoo Lännen kultakynnyksel. Miesi työnsä vihdoin päättää, Kirveens iskee kantohon, Katseleevi lakeutta, Viheltelee veisuans. Viheltelee veisuansa, Uutta niittuu katsellen Korven rannas himmeässä, Kesäpäivän nukkues. Kuuluu sillon juhlallinen Kirkonkellon helähdys, Lakkiansa nostaa miesi, Kotihinsa astelee.
Maria käy alla mielin, Kuni hento kukka, Jonka päähyt kumartuvi Otsan peittää tukka Kuni kukka heltehellä Nääntyväinen taipuu, Odottaen kastetta, kun Aurinkoinen vaipuu. Hauta kaunis kalliohon Hakattuna peitti Tomuverhon Latsaruksen,
Kaikkien silmät tähtäsivät teihin kuin viiriin, jonka johdolla he tahtoivat purjehtia. Sitten tuli Herluf Hydefadin kapina. Muistatteko sitä aikaa, Olaf Skaktavl? Eikö ollut kuin aurinkoinen kevät olisi koittanut kaikkialla maassa! Mahtavat äänet vaativat minua astumaan esiin; mutta minä en uskaltanut. Minä yhä epäröin, kaukana taistelusta syrjäisessä kartanossani.
Tuo sekö katse, joka kattons' alla Komensi tuhansia joka päivä? Tuo sekö katse, joka katsojalta Kuin aurinkoinen silmät häikäisi? Tuo katseko se katsoi sivu houkat Ja nyt on Bolingbroken katseen alla? On heikko loisto tuossa katseessa, Ja katsekin on heikko kuin sen loisto. Vait olet, kuningas; pilass' on mieltä; Noin valeen suru muodon hävitti.
Monta seinäkelloa nyt yhtaikaa löi kolme. "Onko nyt päivä vai yökö?" kysyi Anni. "Varmaankin nyt on yö". Yhdessä he nyt rupesivat muistuttelemaan kaikkea, mitä tapahtunut oli jälkeen heidän hautaantumisensa, ja siitä päättivät puoliyön jo kuluuneeksi. "Oi kultaista päivää! Joska minä vielä kerran vaan, yhden ainoan kerran vielä saisin nähdä aurinkoa! Tule, aurinkoinen tule! Tule tänne avuksemme!"
Ei muuta kuin räystään tipahtelua ulkona, yhä hiljemmin ja harvemmin, pakastavan huhtikuun yön hyytäessä, mitä aurinkoinen kevätpäivä on sulatellut... Meillä on varmaan huomenaamuna hankiainen ja hyvä hiihtokeli, jota olemme odottaneet. Meillä on rendez-vous jo ennen auringon nousua muuten ensi kerran elämässäni siihen aikaan päivästä. Hän lupasi varmasti herättävänsä minut.
Herminakin tunsi saman kun Werner-ukko: hänestä tuntui hyvältä se, jonka hän kuuli. Vielä elähytettynä siitä tapasi hän Bodendorffin, joka ei ymmärtänyt mistä tuo aurinkoinen hymy tuli, jolla tyttö häntä tervehti. "Vieläkö kerran tahdotte seurata minua enoni huoneesen?", kysäsi hän äkkiä. "Jos niin haluatte tahdon. Muuten olen jo jättänyt hyvästi hänen muistollensa."
Taivaalle idän purpuraa Ja nousee rusko päivä saa, Mi maan ja kansat valistaa. Kointähti kirkas, Jesus, aurinkoinen, Valkeus, Elo, nouse ihanainen! Valaise sielut yössä pimeyden Hukkuvat, kurjat, toivotonta tuskaa Kärsivät johda elonlähtehelle, Janoovat juota, rikolliset rinnat Rauhallas täytä ikilempeällä! Oi iloa!
Mutta sydämessänsä salas André tunteen siitä, että viimeinen höyryaluksen kanuunan laukaus oli merkkinä Ultima Thulen pahoille hengille. Näiden tapana oli yllyttää häntä, kun aurinkoinen pois kulki. Sillä tuon pitkän talv'yön tultua perimpään Pohjolaan, pääsevät pahat henget irralleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät