United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
LUCIUS. Mik' asianne, rouva? PORTIA. Jos oisit siellä jo ja jälleen täällä, Ennenkuin sanoa sen sulle taidan. Oi, lujuus, apu vahva mulle suo! Luo sydämen ja kielen väliin vuori! On mieli miehen, mutta voima vaimon; Voi, kuink' on työläs naisen vaiti olla! No, miks et lähde? LUCIUS. Mitä tehdä, rouva? Capitoliinko juosta, eikä muuta? Ja sieltä jälleen tänne, eikä muuta?
Ettäkö te aijotte mennä naimisiin se ei tule koskaan tapahtumaan. Ennen menen vaikka hirteen! Siinä kuulitte. Mutta kuitenkin tahdon sinua palvella. Se on teidän asianne. Mutta minä en tarvitse teiltä mitään. Sen minä sanon teille totuudessa, sanoi hän. Ja miksi minä en kuollut silloin, lisäsi hän ja heltyi katketaan itkuun. Nehljudof ei voinut puhua, toisen kyyneleet tarttuivat häneen.
Mutta jos asianne on senlaatuinen, että sen voi uskoa toisellekin, niin olen minä hänen uskotuin miehensä ja olen kernaasti käytettävissänne... Vaiti, miehet, huusi hän sitten räyhääville matruuseille ja otti taskustaan huilun, jolla hän iski pahinta huutajaa päähän, vaiti, saamarin lurjukset, kun toinen luutnantti puhuu? Te olette siis toinen luutnantti tässä laivassa? Olen.
Scrooge tunsi pistoksen sydämessään, kun hän ajatteli, kuinka tämä vanha gentlemani katselisi häntä, kun he yhtyivät; mutta hän tiesi, mikä tie oli suoraan hänen edessään, ja hän alkoi astua sitä. "Rakas Sir", lausui Scrooge, jouduttaen askeliansa ja tarttuen vanhan gentlemanin molempiin käsiin. "Kuinka voitte? Minä toivon, että asianne menestyi hyvin eilen. Se oli hyvin kauniisti tehty teiltä.
Häll' on aikaa sangen vähän, Pikimältä joutaa vaan Teitä täällä kohtaamaan. *Amundus*. Todellako? *Mangipani*. Niinpä kyllä. Kaapu sininen on yllä, Kun hän hiljaan saapuu tähän Ystävyyttään näyttämähän. Kovin häntä riemuttaisi Helläks muistoks jos hän saisi Esimerkiks sormuksen... Tääkö sormus? *Mangipani*. Vaikenen Onhan asianne oma. *Amundus*. Tyttö park' on sievä, soma! Hänkin säälii Florinnaa.
"Puhukaas vaan asianne, kunnioitettava herra," sanoi upsieri; "mitä mä voin, sen tahdon tehdä, näyttääkseni teille kuinka korkeassa arvossa teidät pidän, ja kuinka kaikkein onnettomain ihmisten nimessä teitä kiitän." "Teillä on," jatkoi Vincent, "kaleri-orjain joukossa eräs Leonardo-niminen nuori mies Hyéres'istä. Minkä maineen voitte hänestä antaa?" "Kaikin puolin hyvän!" vastasi upsieri.
Se on liiaksi paljon. Ei se paljon ole, se lasketaan pois pojan perinnöstä. Minä tyydyn viiteenkymmeneen ruplaan. Se on liian vähän minä maksan sata ruplaa. Se on oma asianne. Niin on, ja Vierimälle maksan minä 25 ruplaa. Minä en mitään pyydä, sanoi Vierimän ukko. Minun kanssani ei saa kiistää. Minä maksan.
Siksi, kun hänestä nähdään, että hän tarkoittaa meidän parastamme, kun iloinen hilpeys, vapaa elämä, hyvä tahto hänen silmistänsä loistaa, kun hänell' ei ole sitä omaa, mitä hän ei tarvitsevaisen kanssa tasaa, jopa semmoisenkin kanssa, jok'ei tarvitse. Toivottakaamme onnea kreivi Egmontille! Buyck, teidän asianne on esittää ensi malja. Nostakaa eläköönhuuto herrallenne!
Minua surettaa suuresti, kun kuulen teidän asianne olevan huonosti, mutta te ette saa luottaa meidän apuumme. Tehkää niinkuin mekin, tehkää työtä."
Pankrasius. No nyt kuuntelen. Puhukaa. Sganarelle. Asia on semmoinen, herra tohtori, että Pankrasius. Vaan, ennen kaikkea, puhukaa lyhyesti. Sganarelle. Sen olen tekevä. Pankrasius. Välttäkää pitkä-puheisuutta. Sganarelle. Hyvä! herra toh Pankrasius. Toimittakaa minulle asianne yhdessä lakonilaisessa appogiaturassa. Sganarelle. Kysyisin Pankrasius. Pois kaikki liiat sanat!