United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Virkki ja hoivaamaan Paieonin käski jo haavan. Niin pani Paieon kivunviepiä yrttejä ylle, taas ehoks sai, näet juurt' ei kuolollista hän ollut. Kuin mehu viikunan juoksuttaa pian valkean maidon, hämmentäiss' äkin juustoutuu hera, läikkyvä äsken, 903 niin nopeastipa vaali hän terveeks ankaran Areen. Hebe kylpyyn vei, puki kaunoiseen hänet viittaan, viereen istui hän Kronossynnyn mahtajariemuin.
Kaannut akhaijeja kuinka jo monta ja aimoa onkaan julmuri hillitön mun murehekseni, vaan ylenkyllin riemuitsee Afrodite ja hohtavajousi Apollo, kiihtäjät houkkion tuon, joll' ei ole tuntoa lainkaan! Zeus isä ethän suuttune vain, jos julkean Areen kamppailusta ma karkoitan häpeällisin iskuin?"
Euboian asujoita, abantteja aimoja, joille Kalkhis, Eretria, Kerinthos merenäärinen kuului, tarhat Histiaian rypäleiset, korkea Dion, miehiä, joill' oli hallussaan Styra ynnä Karystos, heit' Elefenor johtaen toi, Khalkodonin poika, Areen juurt', uromielten abanttien ruhtinas.
Kohta akhaijit hältä ja korskeat iliolaiset jää ja Olympoon runtelemaan hän kaikkia karkaa, koppoo syyttömän kuin syypäänkin, vain kenen ehtii. Viihtyä siis vihas anna, jos kuolikin poikasi uljas. Niin moni uljaamp' on, väkevämpikin vaipunut kuoloon taikka on vaipuva vasta. On vaikea kuoleman alta auttaa kaikkia, joilla on ihmisien suku, synty." Virkki ja istuimelleen taas vei ankaran Areen.
Vaan hänet nähdessään heti Here näin helo-olka huus sanat siivekkäät kehotellen, Athenea kiihtäin: "Voi, tytär aigiinkantaja-Zeun, väkiverraton, katso, tuolla jo tuo kähykärpänen pois läpi taistelon telmeen Areen vie verenahneen. Siis mene, vainoa häntä!"
Valjakon valtasi koht' uromielen Tydeun poika, kumppanit viedä ne sai luo laivain kaarevalaitain. Kons' urot aimot Ilionin jo Dareen näki poikain, tään pois karkkoavan, tuon kaatuvan vaunujen viereen, kammahtui sydän heiltä. Mut päilyväsilmä Athene riehuvan Areen luo kävi, näin, kädest' ottaen, virkkoi: "Ares, Ares hurmehinen, tuho muurien, miesten!
Vai takanammeko on muka alttiit auttajat meillä kaikuvin äänin siin' yhä huusi akhaijeja kiihtäin: "Ystävät, sankarit Argos-maan, asekumppanit Areen, seiskaa miehinä, turvatkaa urovoimahan vanhaan! 734 Vai takanammeko on muka alttiit auttajat meillä tai tuhon torjuntaan tanakammat turvana muurit?
Vaan sotasille jos sotkeudut, niin kammoa varmaan tuo sota sulle, jos hiiskeenkään vain siitä sä kuulet." Virkki; mut hoippui pois kivun huumauksess' Afrodite. Syrjään telmeest' Iris vei hänet kiitäväjalka, tuska kun runteli tuima ja ruskottui iho heljä. Vaan liki ottelon nyt vasent' äärtä hän ankaran Areen istuvan keksi ja myös hevot, peitset, peittämät usvan.
Emmekö itsekseen suo kiistata iliolaisten kanssa akhaijein, kumpien Zeus isä antavi voittaa, lähtien itse jo pois sekä karttaen Zeun vihan uhkaa?" Virkki ja taistelemasta jo pois veti riehuvan Areen partaall' istumahan isotörmäisellä Skamandron. Väistyi nyt väki Troian, vaan kukin miehen akhaijein päälliköt kaatoi, kansain pää etupääss', Agamemnon, vaunuistaan Odion, halizonien johtajan, suisti.
Tainnoksiin meni mies, syvä laskihe yö yli silmäin. Vaan taju elpyi taas, sai pohjan vilpeät viimat virkenemään uron, vaikka jo vaivoin henkeä haukkoi. Mutt' ei Areen, ei sopavaskisen Hektorin tieltä 699 karkonneet urot Argos-maan luo laivojen tummain, karttivat rynnätä vain sekä väistyivät yhä taapäin, auttavan tietessänsä nyt iliolaisia Areen.