Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Siksi muut mun rinnallani Näet varsin vaillinaisna, Heissä suurennat jokaisen Varjon varjelet minua. Maailmassa et minulle Näe naista vertahista. Mutta mun vikani sulle Näyttävät näkymätönnä, Kuin on varjot auringossa. ANJA. Näen kylläkin vikasi: Olet liian armollinen. Mutta ilkimys on Ilvo. ILMARI. Tuotako sanelet, sisko! Sinut lempeäksi luulin, Kuin sopi suvantolaisen Nyt vihasta kiehut!
Kun ei sinua ollut, minut otti. Menenkö sanomaan heti, vai annanko nukkua? En minä tahdo häntä nähdä. Etkö? Mikset? Lähden heti paikalla. Lähdetkö? Minkä tähden? Kun kerran tulit! Ethän menne minun tähteni? Saat hänet minulta. On hänestä jo ollut iloa minulle enemmän, kuin enää osasin toivoakaan. Anja halasi Marjaa, ja hänen silmänsä pullahtivat kyyneliä täyteen.
kysyy: »Mikä mun silmilleni putoelee kuin lumi?» »Nuku mun nuppuni kultainen! Se on unhoituksen uni.» Hepo korskuu, korja kiitää, järven kansi keinuu. Anja Jaakon povella kuin orvonkukka uinuu. Kysyy: »Mikä mun allani niin keinuu kumman lailla, ajammeko me merellä vai autuasten mailla?» Virkkaa Jaakko: »Ei se ole kuin yksi-öinen kohva, Kivesjärvellä kiikkuvainen, mut alla jää on vahva.»
Anja oli noussut ja aikoi kynnyksen yli tupaan. Pois siitä ulisemasta! ja takakäteen sysäsi Juha hänet takaisin. Hän tunsi taas voimainsa palajavan.
Porstuassa olijat työnsivät Marjaa edellään, mutta hän käpristihe oven pieleen, pysyäkseen ulkona. Anja huomasi hänet siinä. Marja! huusi hän. Tule sisään, Marja! En minä! Mutta Anja tarttui häntä käteen ja tahtoi vetää väkisin. Marja riuhtaisihe irti ja pääsi piilottautumaan porstuan pimeimpään nurkkaan. Vaan Anja ei hellittänyt. Mikset sinä tahdo tulla sisään? Tule nyt.
ANJA. Suurt' on Untamo sukua, Omaisesi, heimoasi, Urhoja Kalevan kansan Hävittäisitkö hänetkin? Säästä maa veriteoista. KULLERVO. Kaikki vierast' on minulle. Miss' ovat minun etuni, Oikeuteni, osani? Se omani, minkä ryöstän. En omista itseäni, Jollen ryöstäy vapaaksi Painosta pohattavallan. Sinä jos olet omani, Lapit valloitan sinulle, Pohjat ja Kalevalatkin.
Sullepa osoitan, Illi, Että miestä on minussa, Koti vallata vakava, Miekan taikka tuuran annat! ILLI. Se näytä! tekoa toivon. Mut ase parempi hanki. Pian joutukaatte! Kohta Tääll' on Ilmari ja Anja. KULLERVO. Vuoressa lukollisessa Yllin kyllin on aseita.
Ehkä tulee vielä tänne? Jos se kuitenkin tulee? Sen täytyy tulla, ainakin lastaan katsomaan, vaikkei tulisikaan minua. Ei vanha emäntä eikä Anja päästä häntä menemään meitä näkemättä. Hän pisteli päreitä seinänrakoihin ja sytytti ne, avasi uudelleen nyytyn, jonka Anja oli tuonut, kapaloi lapsen emännän antamiin vöihin, ja puki itsensä niihin, jotka emäntä oli hänelle ompeluttanut.
ANJA. Mut osaatko? KULLERVO. Sulle kyllä. ANJA. Arvasinkin Olethan takonut miekan! KULLERVO. Tuossa se suloinen säilä. Tätä tahdotko ihailla? Tällä tahtoisin sinua Pulapäivin puolustella. ANJA. Terä kirjattu somaksi Miksi noin rajusti riehut, Sit' ilmassa välkytellen? KULLERVO. Täm' on ukkosen tulena Kalervon pojan kädessä. ANJA. Niin pelottavalta näytät!
ANJA. Riennän jo pihalle siellä Seinävieret, aitovieret, Kaikk' on täynnä vartojoita Joutuisivat! joutuisivat! LOKKA. Jopa saapuivat kapiot, Morsiamen myötäjäiset. ANJA. Tuli kuorma, saapui toinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät