Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Kun minä en tahdo ... anna minun olla! Kuka ei tahdo mitä? kuului Shemeikka ulko-ovessa seisten sanovan. Täällä on Marja! Anja, anna minun olla. Missä se on? kysyi Shemeikka, tarttuen soihtuun, joka paloi ulos ovesta, jättäen porstuan pimeäksi. Täällä, täällä!
ILLI (viimeisenä, yksin). Arpani on lyöty: mieron Laaja selkä on kotoni, Sepon luona ei sijani Tästä päivin. Jo tulevat: Poistuu. ILMARI ja ANJA parin TY
Anja koetti häntä nostaa, mutta ei jaksanut. Juhalta oli luisunut kirves kädestä, ja hän seisoi älytönnä keskellä lattiaa. En minä saa, vaikeroi Anja, taas kyynelissä. Miksi herätin hänet, miksi en antanut hänen nukkua? Voi, kun saisin hänet edes vuoteiden päälle tuohon auta minua! Ka, auta minua sinä!
ANJA. Viisi, kuusi hallavuotta Ei kovemmin koskettaisi Kalevalan vainioita, Kuin tuon korkean emännän Tulo Ilmarin talohon: Kodistasi, kaunis veljyt, Siit' asti sopu hävisi, Siit' asti lumikeränä, Kylmänä, mojottavana, Kasvoista kovan emännän Työväelle päivä paistoi. ILMARI. Sisko, liikoja latelet. Tunnen, kallis on sinulle Veljesi etu ja onni, Kunnia ja kuulu maine.
Sinne tuli vieras, sanoi Anja. Kuka nyt? Marja. Kuka Marja?... Marjako? Ruotsin Marja. Se tuli takaisin. Tuli takaisin! Shemeikka hypähti pystyyn. Tuli sittenkin takaisin! Vaikka meni vihoissaan? Anna, kun kuivaan, ennenkuin menet! sanoi Anja ja pyyhkieli ja kuivaili häntä, sill'aikaa kun Shemeikka puki ylleen. ... Sinne asti meni yksin läpi erämaiden, mutta palasi takaisin!
Muuten vain sanoa aioin, Ett' on siellä Kauko urho, Anja neittä hän kyseli. Minua! kyseli Kauko? ILLI. Riennän ilmoitan hänelle. Lähtee ilkeästi taakseen silmäten. KULLERVO tarttuu Anjaan. Jää avuksi, Illi, Illi! KULLERVO. Itse valloitan osani. Vetää Anjan syliinsä. Tänne! Joutukaa avuksi! KULLERVO. Ylvästellen halveksitko, Niin sinut väkisin ryöstän.
Vaan minunko sitten piti olla sen ainoa ... minunko piti käteni hänen kaulaansa kietoa sentähden, ettei ollut hänellä muita kuin minä? Olisi hänellä minusta nähden saanut olla kuinka monta hyvänsä. Hahhah! Ja jospa pian ottaakin, äitinsä kyllä toimittaa, on ehkä jo toimittanutkin. Moitit Shemeikkaa, ettei yhteen tyydy ... nyt en ymmärrä, sanoi Anja. Enkä minäkään!
Hyvän näköinen olet. Pelättin jo, millainen lienet, kun ei sinusta mitään selvää äidilleenkään antanut. Vaan olet hyvä meille, varmaan olet hyvä meille? Oletteko te sen piikoja? Kaikki kolme katsahtivat toisiinsa ja purskahtivat nauramaan. Sano Anja. Ollaan me nyt. Vaikka ei olekaan aina oltu. Olivat hetken aikaa ääneti: katselivat Marjaa ja Marja heitä.
Ilmaisevatko ne minut? Neuvovatko ne sen tänne? Nyt tulee Anja... Anja oli puhaltautunut ulos pirtistä ja juoksi rantaan, minkä pääsi. Se on täällä ... se on se! Tiedän, mitä se tahtoo? Mistä sinä tiedät? Näitkö? Näin, näin ... mitä se tahtoo? Sanoitteko, että minä olen täällä? Emmehän toki ... me arvattiin heti... Vaan jos muualla ilmaisevat? Ei ne emäntä pani jo sanan kylään. Nyt se tulee!
Nuor' olen, verevä, raitis Kuin kevät, kuin aamukaste. Minkä teenkin, teen vapaasti, Kun rakastan veljeäni, Aimo miestä eikö totta? KULLERVO. Niin veljesi. Mut kälysi Sulle on tyly emäntä. Hän on polvea pohatan, Sinä työjalon sukua. Hän on käskijä sinulle, Sinä tottelet kuin orja. ANJA. Miksi tuota muistuttelet? Työ on tervetten elämä. KULLERVO. Annahan minulle solki, Niin sen laitan!
Päivän Sana
Muut Etsivät