Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Otti vaajan vaahterisen, Raksin koivuisen rakenti, Hirveänsä kytkemähän. Katselevi, kääntelevi: Pää oli pantu mättähästä, Silmät lammin pulpukoista, Korvat lammin lumpehista, Sarvet raian haarukasta, Suonet kuivista kuloista, Sääret aian seipähistä, Selkä aian aiaksista, Muu runko lahosta puusta, Talja kuusen koskuesta.
Sep' oli Pentti palkollinen, Vanha orja uskollinen, Jonk' on äiti jou'uttanut Pojan etsohon emonen; Nyt kovasti nyyhkyttäen Niilon kaulahan kavahti Ja hänelle noin nimesi Vähän aian oltuansa: «Oi, kuin miekkonen osasin, Löysin sun, syänkäpyni! Jo sua etsin yötä kolme Pitkin suota suunnatonta, Katsellen joka kahilan, Hajotellen heinikotkin, Enkä luullut löytäväni Tänä päivänä enämpi».
Siksi kun Jumala suo minun yhtyä hänen kanssaan toisessa elämässä, hänen molemmat kasvatteensa, minun molemmat sisareni, eivät tarvitse muiden apua. Tätini on abbatissana Freiburg'in Benediktolais-luostarissa; hänen luonaan Hedwig ja Magdalena saavat viettää surunsa aian, ainakin sodan loppuun asti. Vielä kerran, Scharnachthal, kiitoksia!"
Kun tammen kaataa aian rauta Ja kukkulat, Kun kaikki mailman entisyys on hauta, Ei Tuonta karttaa sunkaan, houru, auta; Miks' iltaas soimajat? Ken kohtalostas voi sun päästää? Ken armahtain Sua turmiolta, kalman yöltä säästää? Kun kukkakaan ei säily talven jäästä, Oi rinta, kärsi vain! Iloa hetkein nauti mannaa Tään korpimaan!
Vaivasi se Louhen vallan murti, Suomen kansan henkihin herätti, Oli uuden aian aamurusko, Uuden paljoa paremman aian. Tämä aika, meidän aaveksima, Ole ei kuvitus Kaukomielen, Eikä piile pilvien takana; Syntynyt se on ja syntymässä Suomen kelpo poikien povissa, Sydämmissä Suomen neitosien.
Panisin värttinän nenähän; Värttinäni väännellehe." "Kunne panen hanhoseni. Liitän lempilintuseni? Panisin hivustukkahani; Tukkani tuhertanehe." "Kunne panen hanhoseni, Liitän lempilintuseni? Panisin aian seipähäsen; Kylän koira haukkunehe." "Kunne panen hanhoseni, Liitän lempilintuseni? Panisin vesikivelle; Meren kokko koproaisi." "Kunne panin hanhoseni, Liitin lempilintuseni?
Mutta tän aian ihmisistä ei ainoakaan voi sanoa sitä nähneensä, vaikka se ennen muinoin mainitaan terävänä kärkenä ylöttyneen muutaman kyynärän korkeudelle veden pinnasta. Vanhat tietävät jutella, kuinka tämä pieni kari heidän vanhempiensa nuorella iällä oli ollut kaikkien merenkulkijain pelko ja kauhistus, kun syys-yön pimeydessä näitä vesiä sattuivat kyntämään.
Sitte toiste tullessani, Kotihini käyessäni, Ei minua muut ne tunne, Kun ne kaksi kappaletta: Alimmainen aian vitsa, Perimmäinen pellon seiväs, Nuo on piennä pistämäni, Neitona vitsastamani. Emoni mahova lehmä, Minun nuorra juottamani, Vasikkana vaalimani, Ammoa rikuttelevi, Pitkillä piharikoilla, Talvisilla tanterilla; Se tuo tuntenee minua Kotoiseksi tyttäreksi.
Teki liiton kuun keralla, Kuun keralla, päivän kanssa, Yhen aian nostaksensa, Katri ennen ennätteli, Viisi villoa keritsi, Teki kuusi kuontaloa, Ne kaikki saraksi saattoi, Vaattehiksi valmisteli, Ennen päivän nousemista, Auringon ylenemistä.
Vähän aian päästä olen astuva kuninkaan eteen sanomaan hänelle, mitä tuleva aika tietää. Olkaa saapuvilla ystävänne kanssa, niin ehkä saatte kuulla, mitä mielenne tekee. Mutta valkoinen pappi kavahtakoon nauramasta juhlallisuuksillemme.
Päivän Sana
Muut Etsivät