Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Vaivaisen heposen varsa Kaikkien ajeltavana, Onnettoman eukon lapsi Kaikkien saneltavana. Kaikki saatua sanovat, Sekä pantua panevat, Sanovat sananalaista, Osoavat onnetonta. Kaikki muut minua moitti, Vaan ne kaksi kappaletta, Minun piennä pistämäni, Sekä lassa laittamani Alimmainen aian vitsas, Perimmäinen pellon seiväs; Ei niill' oo suuta sanoa, Eikä kieltä kerskaella. Kun oisin käkenä.
Noin se saatteli sanoa, Noin varsin vastaella:" "Taattoni talon pihalla Eestakaisin astumassa, Maammo parka paimenessa Kesän mennehen kisoja, Veikkoni ve'en varassa Vähäll' äiän ottamassa." "Niinp' on niin sanoi mokomin, Niinpä mieletön pakisi."
Kun sitte sanoi olevan Taattonsa talon pihalla Eestakaisin astumassa: Taatto pellon kynnännässä; Maammosensa paimenessa Kesän mennehen kisoissa, Silloin maammonsa makasi Lapsisaunassa samassa; Veljensä ve'en varassa Vähäll' äiän ottamassa: Veli veellä onkimassa.
Heitit suurille suruille, Apioille mielaloille; Turvani on turpehessa, Armo kirkon aian alla, Toivo Tuonelan tuvissa. Parempi kuolla kun kitua. Syäntäni tuimelevi, Päätäni kivistelevi; Eikä tuima tuimemmasti, Kipiämmästi kivistä, Jotta huomena minua Hurstin huiskuteltaisi, Käsin käännyteltäisi. Sitte toisena pyhänä Kuus' ois tuomassa tupahan, Viisi viemässä viluhun, Sata tielle saattamassa.
Sitten hän meni tainnoksiin, ja vähän aian päästä jälleen toinnuttuansa hän sanoi: "Hänkö se on?... Ei ... ei vielä!... Oi! minä tunnen sydämmeni viimeisistä lyönneistä, että hän pian tulee... Hän lähestyy ... vielä hetkinen, Jumalani!... Minä en tahdo ... en ... minä en tahdo kuolla!"
Laivan perällä oli jonkunmoinen kammio, sisältä koristettu Arras'in tapeeteilla. Huonekaluina siinä oli: soukka puinen vuode, rukous-alttari, muutamia lavitsoita, kamiini, ja pöytä paperia täynnä. Kuningas oli juuri laskenut Commines'in luotaan, ja käskenyt tämän lähettää runoilijan hänen puheillensa. Vähän aian päästä ovi jälleen aukeni, ja Villon astui sisään.
Yhdestoista kohtaus. Mik' ompi täällä? Ken se siellä vahdin Lävitse tunkee, häiriten mun untain? En ole, mikä olen. Linnast' en Ma tule, vaikka tulen sieltä. Mull' ei Nimeä, vaikk' on kakskin. Päivän vanha Ma olen, vaikka iältä jo mies, Ja tuhansien arvoinen tok' olen Ma teille, herttuan, kansan asialle. Hämärä, kumma puhe, josta vaan Voi päättää, että linnast' oletten, Tän aian hullulasta.
Koti on koppelon pojilla, Kartano kylän kanoilla, Pesä pyillä pienoisilla; Minä koppelo koiton, Minä kana kartanoton, Minä pyy pesätön lintu. Korvess' on minun kotini; Kalliolla kartanoni, Maantiellä minun majani, Turpehessa muut tupani, Aian soppi on suojanani, Joka tuuli turvanani, Meren aallot armonani, Meren vaahet varjonani. Sinnes nyt pihani pitkät.
Kävin tuota katsomahan Illalla tulen keralla, Päistäret tulehen syttyi, Minä pääsin aian päälle, Aita kaatui kahen puolen; Minä kupsin kuusosehen, Kuusi kuueksi palaksi; Minä kapsin kankahalle, Kangas allani kajahti; Minä lennin lehtomaalle, Lehto sanasen minulle; Minä sauan niittäjälle, Niittäjä heiniä minulle; Minä heinät lampahalle, Lammas villoja minulle; Minä villani akalle, Akka minulle tahtahaista; Minä tahtahan sialle, Sika antoi sukasiansa; Minä sukaset suutarille, Suutar kenkäset minulle, Minä kengät kelkkaselle, Kelkka halkoja minulle; Minä halot kiukoalle, Kiukoa kiven minulle; Minä kiveni merehen, Meri suoloja minulle; Minä suolat nuottueelle, Nuottue kaloja minulle; Minä kalat kattilahan, Kattila rokkoa minulle; Rokka ruotsiksi ropotti, Kala kiehui karjalaksi.
Minä pidän kansaanne ansaitussa kunniassa; vaan älkäätte panko pahaksi, että rakastan myös teidän ylhäisöänne. Muualla kenties ylimykset, luullen saaneensa syntymän kautta kaikki etu-oikeudet, laiminlyövät niitten ansaitsemista ja taistelevat, ketäkään hyödyttämättä, aian vaatimuksia vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät