United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ei taitaisi kaikki hyväksyä ... mutta sietäisi siitä jonkun kirjoittaa..." "Kuulkaapa, ukot, onhan teillä lasit tyhjät?..." kysäsi äkkiä Sandbergin Ville ympärillensä katsellen. "On muilla paitse Aholan Kallella ... eihän lapsi jaksa miesten rinnalle!..." "Eihän se ryypännytkään äsken, kun muut pohjaan kursasivat..." "Eikö maistanut ... päähäsikö jo hiiviskelee?..."
HEISKANEN. Miten paljo sillä Aatamilla sitten on omaisuutta? TOIVOLA. No kyllä sitä on, koko suuri Aholan talo kiluinensa, kaluinensa. 20,000 siitä hiljakkoin puhdasta rahaa maksoi. HEISKANEN, Sepä hyvä; sittenpähän jaksaa köyhemmänkin emännän elättää. Ei se meidän Liina saakkaan kun 5,000 nyt aluksi. AATAMI. Mutta leikkiähän se isäntä nyt laskee. Saa kai se Liina nyt ainakin 10,000?
"Ole äystäämättä tuossa ja kuule ensin mutta hyvä isä nähköön! Miksi sinä et ole siivonnut lasta?" "Miksi ja miksi? Enhän minä tässä kaikkea ennätä. Vielä Aholan laiskan Matin uudet liivitkin pilasi, jotta on pitänyt puhdistella niitäkin", selitti Aaro. Annaleena siisti ensin lapsen ja vasta ruvettuaan sitä kätkyessä liekuttamaan alotti puheen.
Tosi se on, että Aholan Aatami tulee sinua tänä iltana kosioimaan. LIINA. Siis totta! Joko tänä iltana? HEISKANEN. Niin juuri, ja luulenpa, että hän on kyllä hyvä sulhanen sinulle. LIINA. Hänestä, isä kultani, en milloinkaan huoli. Vai niin! Luuletkos sinulle kahdenkymmenen-tuhannen poikia joka ilta tarjottavan! Vai et huoli! Miksipä et?
Onpa sitten rahaa, vaikka köyttä tekisi, kun ei tee pitkältä eikä paksua, sanoi Jertta iloisesti ja meni Aunon jälessä pirttiin katsomaan, kuinka komeat ne rotisevat satamarkkaset olivat. Aholan miehet olivat tehneet kevätkylvöt oikeana aikana ja kasvuhaluisen näköisinä nousivatkin oraat ja perunantaimet maasta.
Pojat tiesivät, että rovasti ei heitä tunne, eikä saa selville mistä he ovat ja sentähden varoittelivat toisiaan, että ei kukaan täällä kouluaikana puhuisi tästä kenellekään. Mutta juuri silloin kun pojat toisiaan varoittelivat tuli Aholan Anni heitä vastaan tiellä. Hän kuuli pojilla olevan jotakin keskinäistä tuumanpidettä.
Totta tuo vain niin sattunee, että ne menevät Aholan onkeen, arveli hän, ja viskasi siimansa uudelleen veteen niin maltillisesti kuin ainakin, vaikka se hänelle toisinaan mieli melkein vihaksi pistelemään. Eli ei juuri vihaksikaan, samahan se oikeastaan oli, saipa noita kynsipuhkoja nyt useamman eli harvemman. Eihän noita elätteeksi asti tuossa ongittukaan.
Sinä täällä! HEISKANEN. Mikä riemu, mikä ääretön riemu! Istumaan käyös. Keitäs nämät? EERIKKI. Vai Aatu! No paljo olet sinäkin muuttunut. Vuosia onkin vierinyt, kun viimein tavattiin. HEISKANEN. Onkos siitä pitkä aika kun viimein kävit Suomessa? EERIKKI. Noin kymmenen vuotta, mutta silloin en tavannut Aatua. HEISKANEN. Ja tämä toinen tässä on Aholan nuori isäntä. EERIKKI. Vai niin.
Ei se tunnu minussa enempää kuin talonpojassa viina. Konna, heittiö, varas! HOPPULAINEN. Se itseens' rienaa, joka toista soimaa. PENTTULA. Hän on yksissä neuvoin Aholan Helenan kanssa varastanut Peltolan rahat. Ottakaa hänet kiinni, miehet! HOPPULAINEN. Oho! sanoi savolainen, kun säikähti!
Kuuluuhan se vähän ryyppivän, vaan hyvä työmies on, hyvä työmies, niinkuin isävainaasikin sanoi?" Miina oli hiukan naurahtanut äitinsä puhetta kuullessaan, vaan nyt hän lohdutti häntä. "Ei Pietistä minulle ole eikä hän enää minusta huolisikaan, kun jo kuuluu kulkevan Aholan Marin luona, enkä tiedä tokko minäkään häntä voisin ottaa.