Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Melkein naapurina me olimme, ei ollut kuin vähän matkaa mielestämme tuota metsäistä, kivistä polkua, joka takaha'an kautta vei Pohjalammin ahoille. "Virstaksi" me sitä matkaa puhuttelimme; vaan jos se virsta onkaan, niin se on suden juoksema, arveli moni, joka sitä oudoksesta sattui kulkemaan.
Kuutamoinen lehto. Sinipiikojen karkelo. SINIPIIKA: Tullut on kevät iloinen, linnut laulavat lehossa, kummut aukee kukkarinnat, antavat hyvät hajunsa. Tule Väinö, tuttavamme, astu Metsolan ahoille, käköjä kukuttamahan, laaksojamme laulamahan. V
Pois, pois tekee mieli silloin siimekkäille metsäpoluille ja aurinkoisille ahoille, kauas pois viitoitetulta ajotieltä. Hyvä tyttö nuoruudenhulluudessaan rakastui ylioppilaaseen, joka lauloi tenoria ja vietti iloista elämää, hiukan iloisempaa kuin järkevät ihmiset pitivät kohtuullisena. Tenorilaulajilla on usein semmoinen ruma tapa.
"Et siellä sijoa saane, niin tuonne sinun manoan Pohjan pitkähän perähän, Lapin maahan laukeahan, ahoille vesattomille, maille kyntämättömille, kuss' ei kuuta, aurinkoa eikä päiveä iässä. Siell' on onni ollaksesi, lempi liehaellaksesi: hirvet on puihin hirtettynä, jalot peurat jaksettuna syöä miehen nälkähisen, haukata halun-alaisen.
Ukko kultainen kuningas, Hopiainen hallitsija, Anna mulle ainojasi, Kanna mulle kaunojasi, Kullassa kulisevia, Hopiassa helkkäviä! Aja vilja vieremille, Aukeimmille ahoille, Minun metsipäivinäni, Erän etsiaikoinani! Mielikki ja Kuurikki.
Siin' on tyttö, Jot' et huoline hävetä Viedä Väinölän ahoille, Laulun maille! 2:NEN JOUKOLAINEN. Laula, Väinö! Päästele ilon muruja Pöydän kuulun kunniaksi! 3:AS JOUKOLAINEN. Anna onnesi valua Lauluksi kuin vuolas Vuoksi! 2:NEN JOUKOLAINEN. Päästele pyhät sanasi Niinkuin rastas raikurinta!
Mua muinen taivaan lempi syleili, Sabbaatin juhlarauhaa välkähdellen; Ja kelloin sävelvirta soi niin aavistellen, Rukoilu hekkumin mua viehätti; Salaisen sulokaipuun ajamana Ahoille astuin, saloillen, Ja kyynel vieri viljavana, Kun mailma heräs minullen. Se virsi riemukisat nuorisolle tiesi, Keväisen juhlan onnea; Muistelless' hellyn: laps' nyt oon, en miesi, Enk' astua voi synkkää viime askelta.
Siitä käytyämme hetken, näinpä männyn latvassa siipioravan, litteän ja suurisilmäisen, minä ammuin sen ja pistin pussiini. Tultiin lopulta väljille, korkeille ahoille ja näkyi kerran vielä tuolla etelässä Turkkilan talo, josta oli lähdetty tuimalle retkelle.
Ja Joukahainen päättää lähteä »voitteloille» Väinämöisen kanssa huolimatta vanhempainsa kielloista ja varotuksista. Hän valjastaa tulisen ruunansa kultaisen korjan eteen, istuu rekeen ja ajaa Väinölän ahoille. Väinämöinen on niinikään ajelemassa, ja kolmantena päivänä Joukahainen ajaa vastatusten Väinämöisen kanssa, niin että aisa tarttuu aisaan ja länget länkiin.
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Vielä muistan muunki keinon, toki toisen tien osoan: nostan karhun kankahalta, korvesta koverakouran päälle Väinölän elojen, Kalevalan karjan päälle." Nosti karhun kankahalta, kontion kovilta mailta noille Väinölän ahoille, Kalevalan karjamaille. Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Veli, seppo Ilmarinen!
Päivän Sana
Muut Etsivät