United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillävälin kuin Nehljudof puhui ylioppilaan kanssa avautuivat vankilan suuret, pienellä luukulla varustetut rautaovet ja esille tuli vankilaupseeri virkatakissa toisen vartijan kanssa; ensimäinen vartija ilmoitti nyt kävijäin vastaanoton alkaneeksi.
Vanha Wengel tuli hänelle pehtorinasunnostaan vastaan. Vartijan torvi kuului jo kauempaa. Jo kolkutettiin ulkoapäin porttiakin, josta, Wengelin se avattua, tuli joukko sillä välin kokoontuneita ihmisiä. "Hyvää iltaa, naapurit", sanoi herra von Weissenbach kohottaen lakkiaan, "minä kiitän teitä jo edeltäkäsin hyvästä avustanne.
Nehljudof ei vastannut mitään, vaan pyysi päästä tapaamaan. Tirehtööri lähetti vartijan ja Nehljudof tuli tämän kanssa naisosaston tyhjään vierashuoneeseen. Maslova oli jo siellä ja ilmestyi hiljaisena ja arkana verkon takaa. Hän tuli ihan lähelle Nehljudofia ja katsoen hänen ohitsensa sanoi hiljaa: Antakaa minulle anteeksi, Dmitrij Ivanovitsh, minä puhuin paljon pahaa toispäivänä.
"Kuka sinä olet nuorukainen?" kysyi hän, "ja mistä tulet?" Prinssi vastasi: "Olen sinun orjasi ja rakastan sinua!" "Mutta kuka on ohjannut sinut tänne?" "Jumalani ja kohtaloni", vastasi prinssi. Mutta äkkiä orjattaret heräsivät ja nähdessään prinssin he kiiruhtivat linnan vartijan luo, herättivät hänet ja kertoivat hänelle, että vieras mies oli tunkeutunut prinsessan huoneeseen.
Piileksi halkopinojen takana ... kun kuuli askeleita. Pääsi ohitse vartijan ... juoksi, juoksi! Pelkäsi, että hänet saataisiin kiinni. Tuli rautatieasemalle. Aikoi Mimmi Byskatan luokse Helsinkiin. Mutta hänellä ei ollut rahaa. Hän päätti kulkea jalkaisin tuon kauhean pitkän matkan. Kulki koko yön. Saapui aamulla hämärissä perille. Mimmi kätki hänet, syötti, juotti.
Maslova nosti silmänsä, katsahti häneen, ikäänkuin kummastui ja alkoi huivilla kuivata poskia myöten vieriviä kyyneleitä. Vartija lähestyi nyt taas ja muistutti että oli aika erota. Maslova nousi. Te olette nyt kiihoittunut. Jos suinkin mahdollista tulen minä huomenna. Ajatelkaa te sillä välin asiata, sanoi Nehljudof. Maslova ei vastannut mitään ja katsomatta häneen läksi vartijan jälessä pois.
Valkean vaara ja vartijan huuto näyttivät vanhukselle tuottavan hänen paraat voimansa takaisin.
Puhuja huomautti ensin edesmenneen hyvistä avuista ja sitte hänen vioistansa ja vaillinaisuuksistansa, joitten viimeksi mainittujen suhteen hän käski kuulijoiden olemaan varoillansa ja karttamaan niitä. Lähdettyämme opintosalista kohtasimme me pahantekijän kolmen vartijan silmällä pitämänä.
Hänen kasvonsa olivat punaset. Hän tuli reippaasti vartijan perässä ja keikuttaen päätänsä herkeämättä hymyili. Nähtyään tirehtöörin hän katsoi säikähtyneenä tähän, mutta ojentautui kohta ja reippaasti ja iloisesti kääntyi Nehljudofin puoleen. Hyvää päivää, sanoi hän venyttäen viimeistä sanaa ja hymyillen; ja pudisti voimakkaasti Nehljudofin kättä, aivan toisin kuin sinä kertana.
Siinä täytyy tietää kuinka suoriutua. Ovat nekin sentään ihmisiä, täytyy niitä surkutella. Mutta eipähän voi päästää heitä valloilleenkaan. Tirehtööri alkoi kertoa äskeisestä kahakasta vankien kesken, joka oli päättynyt miestappoon. Kertomuksen keskeytti Maslovan saapuminen vartijan seurassa. Nehljudof näki Maslovan ovessa silloin kuin tämä ei vielä ollut huomannut tirehtööriä.