United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kummallista, etten minä koskaan huomannut tätä taideteosta isällänne", sanoi herra von Weissenbach, "se on ollut jossakin nurkassa, muuten ei se olisi minulta jäänyt huomaamatta. En ole koskaan nähnyt mitään niin täydellisesti sen ajan mukaista. Tässä on palanen historiaa, kreivi Lengsfeld".
Koko joukko tavaroita oli yli ympäri hajallaan: kirjoja, paperia, matkakapineita, vaatteita muiden muassa ritaripuku, jota isä oli pitänyt ainoastaan kerran, esitellessään kolme vuotta sitten tytärtänsä hovissa. "Minä kuulin, Roosa", alkoi herra von Weissenbach, "sinä olet ottanut ristilapsesi luoksesi.
Kreivi oli viivyttämistään viivyttänyt lähtöänsä, aina toivoen neiti von Weissenbachin palaavan kävelymatkaltaan. Nyt ei hän enää luullut voivansa kauemmin odottaa. Juuri hänen noustuaan valaisi ikkunoiden ohi kulkevan, purpuraisen iltapilven heijastus hämäräisen huoneen. "Tuossahan on Roosani", sanoi herra von Weissenbach. Kreivi, joka seisoi selin oveen, kääntyi äkkiä.
Roosa nousi pelästyneenä ylös ja työnsi kiharat silmiltänsä. "Minä en ole vahtinut sinua, Roosa", sanoi herra von Weissenbach. "Minä kävin etsimässä sinua ensin kammaristasi ja astuin sattumalta ikkunan luo. Latojen välitse näkee nyt, kun puut paljastuvat, varjokäytävän pään ja silmäni, tiedät, ovat hyvät".
Kreivi kumarsi ja sanoi: "isänne toivo on minulle käsky". Eikä näyttänytkään olevan hänestä kovin vaikeata tämän käskyn täyttäminen. Niin saapui joulunaatto. Herra von Weissenbach oli monistellen muistuttanut Roosaa laittamaan toki tälläkin kertaa, kuten ennen, joulupuun asuintupaan.
Sitten sanoi herra von Weissenbach: "Olenpa unohtunut omasta ja tyttäreni puolesta kiittää komeasta lahjasta, joka on rikkautumatta tullut käsiimme. Minä sanon: käsiimme, sillä suoraan sanoen, herra kreivi, olen minä siitä yhtä iloinen kuin tyttäreni, ja hän on, kuten hyvä lapsi ainakin, jättänyt sen kokonaan minulle".
Valitettavasti en itse voi tuoda sitä, kun tärkeät toimet pakoittavat minut matkalle lähtemään muutamiksi päiviksi. Ottakaa pieni lahja suosiollisesti vastaan! Tervehtikää puolestani herra on Weissenbachia ja pitäkää itse minut ystävällisessä muistossa!" "Minä luulen, kun kerran olet leikin alkanut, pitää sinun leikkiä jatkaakin ja ottaa vastaan lahja", arveli herra von Weissenbach.
Herra kreivi, te ette tiedä mutta kuinka voisittekaan tietää! että neiti von Weissenbach on vuoden ollut hovineitsyenä kuninkaallisen korkeuden herttuattaren luona.
Pappi punastui pyöreän otsansa paljaisin ohimoihin saakka, mutta herra von Weissenbach vastasi hänen edestään: "No, kreivi Lengsfeld, minä luulen ymmärtäneeni herra pastoria oikein, jos arvelen: hän eroittaa toisistaan, mitä on eroitettava.
Voimakkaalla ponnistuksella voitti hän liikutuksensa ja vastasi niin levollisesti kuin taisi: "Jos kunnioitus muinaismuistoja muinaisuutta kohtaan, joka kerran kuitenkin oli nykyisyys, on niin suuri arvo, herra von Weissenbach, niin luulenpa teidän asettavan oikeuden avun yhtä korkealle.