United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Valtio ampuu omia kansalaisiaan, valtiokirkko siunaa ruumiit. Hurja, villitty vuosisata! Tieto kyntää, ihmis-ajatus kylvää, taide vietit viljelee. Aika laulaa lauluaan. Pojat kuuntelevat, äidit opettavat, miehet eivät astu aseisiin. Etkö valkene, vuosisata? Ihmisyys nousee, kansojen parhaat kapinoivat, ei ole jumalia eikä orjia enää. Aika laulaa lauluaan.
Ei se päivä koskaan valkene, rakas Merchen! Se päivä on valkeneva silloin, kun kuningas Kustaa Aadolf on kuollut. Voi, ettei se päivä sitten koskaan valkenisi! Kernaammin kärsin vaikka ikäni kaiken ... kärsinhän minä kuitenkin hänen tähtensä. Se päivä on kuitenkin valkeneva. Ei sen vuoksi, että te olette nuori ja hän teitä vanhempi.
Varokaattepa vainen, ett'ei viettele kulta ja rikkaus, niin, varokaatte, harmi ja huoli ne on viiskymmen-vuotisen lahjat. Entäpä, jos hänen sarkans suurempi on kuni muitten, huoneens ilmahan jos monikertaisempana nousee, onni se poissa tok' on: ei viihtyen valkene laihot, riemuillen sulo rakkaus maalatuss' ei saliss' istu, vain suru istuu siellä ja kiusoja suojissa väijyy.
Täss' seison mies, Jolt' ompi kavalasti ryöstetty Kaikk' kaikki mitä mulle oli kallis: Mun poikan' Ilmari, mun vaimoni, Mun perheellinen onneni. Kaikk' kaikki On rosvottu ja maahan poljettu! NYYRI. Ei asiat valittaissa valkene! LALLI. Kaikk' elämäni ilo myrkytetty! NYYRI. Pahoista päivistä ei päästä parku. LALLI. Siin' olet oikeassa.
KALLEN-LEENA. Ihmettelen teitä, Anna muori, että niin tyynin mielin voitte kestää tällaisia tapahtumia. Vaikka mihinkä se vaikeroiminen auttaisikaan. Eihän sillä pitkälle päästä eivätkä asiat sen kautta valkene eikä selkene; se kyllä on totta. Mutta ajattelin kuitenkin, että täällä toisin olisi kuin on. EM
Mutta kutsut saatuansa oli Niemimäkelän isäntä vannonut, ett'ei sitä päivää koskaan valkene, jolloin hän astuisi jalkansa sen kynnyksen yli, jossa hänen tottelematon tyttärensä kerjäläisjoukkoineen oli. Mutta mitäpäs siitä! eihän se kumminkaan estänyt asiain menoa ja häät pidettiin, kun pidettiinkin.
Eikö sula talven hanki, valkene jo musta yö, Valtaa vierasta jo murra kansalaisten into, työ? Eikö toivon kirkas aamu koita sulle, armas maa, Jolloin rakkauden liekki sydämmihin leimahtaa? Vaan jo pimeyden valta sortuu, kevät tullut on; Talven kahleet katkeavat heltehestä auringon, Tulee lämmin, pian loistaa korvet kauneudessaan, Vapaasti jo pian kaikuu kieli kaunis kotomaan!
Onni on sukua murheen jalon, hiljainen pyhättö sydämen lämmön ja aivojen valon, aurinko pohjalla sielujen syväin, paistava ylitse pahain ja hyväin. Hälvene häivä, sielujen yöhön valkene päivä kirkkaana koittaen! Voitamme maailman itsemme voittaen! SIS
Vastaukseksi tekee hän hirttosilmukkaan ripustamista kuvaavan eleen niin osuvasti, että näen ilmielävänä edessäni hirsipuuhun ripustetun miehen pitkäksi venähtänein kauloin. Mutta olen liian valoisalla ja hyvällä päällä, että tuo säikytys minuun pystyisi. Hui hai! Ei se päivä valkene, että minut ripustettaisiin venäläiseen hirsipuuhun!
Syksyn kolkko, synkkä ilta kattaa kaupungin ja maan, raskahasti rannan aalto vastaa kuusten huminaan. Kuusten alla seisoo suojus, sepä kattotorvestaan sukkelasti suitsuttavi säkeniä ilmahan. Säkenet ne säihkyellen tuulen kanssa tanssivat, heloittavat hetken aian, tuikahtavat, sammuvat. Lämmintä ei niistä lähde, valkene ei valju yö, mut ne kertoo, kuinka siellä ahkera on alla työ.