Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. syyskuuta 2025
Eikä kenenkään mieli niistä tuhansista markkinamiehistä, jotka kiehuivat kaduilla, ollut paremmalla sijalla kuin nyt Juken. Eikä kenenkään elämän päivä valkene lupaavampana kuin nyt Juken. Jukke se istui ajotuolille ja Siiri ja Siirin kasvate-äiti rekiperään.
Lunta tuiskuaa, Valkoisna on maa. Tuisku on myös tunnossani, Mutta valkene ei maailmani. Lunta tuiskuaa, Lunta valkeaa. Mutta kerran kevät koittaa, Luonto herää, suvilinnut soittaa. Mutta minulle, Tuiskuin lapselle, Vieläkö, oi, koittaa kevät, Lumen alta ruusun' elpynevät? Tahdon toivoa! Tahdon taistella! Kalpani taas käteen, esiin, Vaikk' ois matka hornan peikkoin pesiin!
Siinä kaikki, mitä tuommoisella tyttöhuitukalla on harkittavaa. ANNA. Miehelään? Se lienee omassa vallassani, tahdonko vai en. ROINILA. Kun minä kerran olen luvannut sinun Ollille vaimoksi, niin sinä myöskin menet. Siinä ei auta Antin armo eikä Tuomaan tulukset. ANNA. Olet luvannut tai et, mutta se päivä ei ikinä valkene, jolloin siitä asiasta tosi tulee. ROINILA. Eikö valkene? Sepä nähdään.
Olivat hoikkia kuin läpi pihdin vedettyjä ja jokaisen luunsolmun luki selästä. Ne olivat sen näköisiä, että niistä ei perheen pöytä paljon valkene. Härkäkin oli hoikka kuin imetty kissa. Entäs nekin siat siellä muutamalla kujalla. Niinkuin karvakintaita, likaisia, kokoon käpristyneitä kuin siimakerät, lisäsi Antti.
Hämärry ei, ei valkene kaartaa vaan Hopeisna, kulta-päivyen sijaan, yö Venettä, hiljaa keinuvaista Veellä, mi huuhtovi Lemun nientä. Nyt surren nään ja riemuten seudut nuo, Miss', nuorukainen sie ikävöimä, sait Maineesi, Ramsay kutsuit urhot, Lippua suojaten, ympärilles.
Päivän Sana
Muut Etsivät