United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sukset saatihin käytäntöön, sillä porot olivat oitis laitumelle laitettavat, sill' aikaa kun toiset lappalaiset laulaen ja nauraen heiluttivat teräviksi tahkottuja kirveitänsä, hakkasivat teltin varaseipäitä, kokoilivat oksia ja lapioivat tuon irtaimen lumen pois, laatien täydellisesti säännöllisen ympyrän.
Helpommin hengitettiin, koska tiettiin: Jo Korven Kusta vangiks saatihin, Jo Siperian vuorien pohjaan vietiin, Mist' ei voi päästä hengin elävin. Mut onpa taas hän tänne osannut, Maan altakin nyt jälleen palannut Työhönsä vanhaan. Kädessäns' on rauta; Sill' ikkunalta luukun murtaa pois Poloiset nukkujat, ah, jospa auttaa, Unesta teitä herättää jos vois!
Vaan kun tarkoin tutkittua Saatihin sanoma kuulla, Ett'oli kielty kirkkolaissa Kellonsoitto kelvollinen, Pian sekin murhepilvi Riemuruskoksi rupesi, Kosk'oli siansa saanut Siinä maassa siunatussa, Missä muutkin matkamiehet Saavat laskeita levolle.
Ja päivä laski, suvinen tul' ilta ihanainen, majoille maille valahti jo rusko sammuvainen, väsynyt päivän vaivoista miesjoukko vaeltaa, työn tehtyään se kotihin iloiten palajaa. Työns' on se tehnyt, niittänyt on viljan kallihimman, vihollisjoukon vanginnut tai lyönyt rohke'imman. Kun päivä nous', se taisteluun jo oli lähtenyt, kun voitto viimein saatihin, ol' ilta ehtinyt.
Se lähtenyt ol' otteluun, kun loisti aamun koi, kun voitto viimein saatihin, jo ilta varjon loi. Lähellä kenttää taistelun, tuon kestävän ja hurjan, tiepuolessa sa töllin näit puol'aution ja kurjan. Sen portahalla ääneti siin' istui neitonen, siin' istui, katsoi rauhaisaa paluuta parven sen. Hän katsoi, kuin ois etsinyt; ken mietti neidon mielen? Syvempi posken puna tuo kuin hohde lännen pielen.
Kullervo Kalevan poika Läksi suorien sotahan, Pisti pillit pussihinsa, Soitti suolla mennessänsä, Kullervoitsi kankahalla, Patakoitteli palolla. Saatihin sana jälestä: "Naisesi kotona kuoli." Kullervo Kalevan poika Sanan virkkoi, noin nimesi: "Josp' on kuoli nainen multa, Jouti kuolla nainen multa, Vei mun verkavaatteheni, Silkkisukkani menetti."
Kun perintömme saatihin, linnaansa Omahan onnellisna mun veljeni Vaelti, häntä vieraana seuraisin: Nyt loisti munkin onneni, mutta sen Hän multa ryösti, hän, jolla kaikki oil. Se silloin syttyi toinen mun tähteni, Minua kosto houkutti, matkani Se valais surkean monet vuodet, nyt Se loistollaan mun saattoi sun luoksesi.
Niin kauan, kuin sen voimat soi, Hän metsämailta usein toi Muassaan kotiin jäniksen Tai teiren-poikasen. Ja huiski häntää hyvillään, Ja suutaan nuoli mielissään; Kuin paisti valmiiks' saatihin, Ties' saavans' Mustikin. Mut vanhapa on Musti nyt Ja jalat sen on jäykennyt, Hämillä suutaan nuolla saa, Kuin paistit katoaa.
Kullervo Kalevan poika Läksi suorien sotahan, Pisti pillit pussihinsa, Soitti suolla mennessänsä, Kullervoitsi kankahalla, Patakoitteli palolla. Saatihin sana jälestä: "Veikkosi kotona kuoli." Kullervo Kalevan poika Sanan virkkoi, noin nimesi: "Josp' on kuoli veikkoseni, Jouti kuolla veikkoseni, Vei mun viertohalmeheni, Katkoi kaskikassarani."
Kullervo Kalevan poika Läksi suorien sotahan, Pisti pillit pussihinsa, Soitti suolla mennessänsä, Kullervoitsi kankahalla, Patakoitteli palolla. Saatihin sana jälestä: "Siskosi kotona kuoli." Kullervo Kalevan poika Sanan virkkoi, noin nimesi: "Josp' on kuoli siskoseni, Jouti kuolla siskoseni, Puotti puurokattilani, Kaotti kakkaraveroni."