United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yksi esi-isistäni, Martinus Olai, piti täällä vangittuna velhoa, jonka hän oli vanginnut taikoja tekemästä itse kirkon lattian alta ja jonka sitten lähetti Turkuun tuomittavaksi ja poltettavaksi. Se kirkko ei ole enää olemassa, se poltettiin Isonvihan aikana, ja Martinus Olai vietiin vankina Venäjälle.
Hänen sielunsa oli täynnä suitsutuksen tuoksua ja gootilaisten holvien puolihämyä, jossa hurskaat rukoukset hymisevät; kirkko oli vanginnut hänen sielunsa maagilliseen kehäänsä. Kun hän nyt astui ulos maailmaan, josta hän ei mitään tiennyt, näytti se hänestä alastomalta ja tyhjältä. Hänen ensimäinen kosketuksensa sen kanssa herätti hänessä vastenmielisyyttä.
"En minä ole vanginnut maisteria, kyytirättäri ja lautamies ovat sen tehneet", väitti nimismies. "Kuka piti poliisitutkinnon, eikä vapauttanut maisteria? Saatte vastata työstänne, menkää heti noutamaan maisteri, kuten sanoin!" lausui lääkäri. Nimismies näki nyt vihdoin hyväksi totella lääkäriä, peläten pahempia seurauksia. Hän vapautti maisterin ja saattoi hänen rovastin huoneesen.
"Minä tapasin kreivi S:t Audème'n; mutta en vanginnut häntä; sillä minä tapasin ainoasti hänen ruumiinsa ja tämän, teille osoitetun kirjeen." Klairon otti kirjeen vapisevin käsin, mursi sinetin ja aukasi paperin. Sitten ojensi hän sen Marville'lle. "Lukekaa te se, herra luutnantti!" sanoi hän matalalla äänellä. "Kirjaimet hyppivät silmissäni: minä en voi lukea."
PALVELIJA. Kyllä. AGAMEMNON. Uus hyökkäys! Polydamos, se julmus, On lyönyt Menonin; on Doreuksen Margarelon-bastardi vanginnut, Ja Cediuksen ja Epistrophuksen Ruumiiden rikki-ruhjottujen yli Kuin jätti heiluttaa nyt nuijapeistään.
»Onpa tuossakin otusta», ajatteli ukko Swart. Kuulustelu alkoi. »Mestari Pikilanka! Te seisotte nyt esivallan edessä. Sanokaa minulle, minkä vuoksi olette vanginnut nämä miehet!» »Kyllä», sanoi Pikilanka, »nähkääs, herra pormestari, eilen istuimme me, minä ja vaimoni ja lapset ja söimme perunoita ja paistettuja sillejä.
"Niihän se onkin" ... tuumasi myöskin valkoverinen puhemies isännän kanssa. "Ja jos taas" ... jatkoi isäntä ... "en häntä laskisi, niin hän ehkä ikänsä kurnuttaisi, että isä on hänen onnensa vanginnut tähän yhteen ikävään paikkaan... Mutta nyt hänellä on jo kyllä senverran mieltä, että hän tietää, jotta jos hyvin tekee, niin itselleen parempi, tahi jos pahoin, niin eestään löytää."
»Jonka Kaikkein Kristillisimmän kuninkaan korkean persoonan te, Burgundin Kaarle, niinkuin huhu kertoo, olette vanginnut aivan vastoin velvollisuuttanne Ranskan kruunun vasallina sekä kristillisten hallitsijain välillä tavallista sanan pyhänäpitämistä.
Tuo säästäväisyyden kaava, joka oli vanginnut kuin kahle Erlandin luonnosta anteliasta ja nautinnonhaluista mieltä, nyt se oli poistettava, järjellä ja taitavasti tietysti. Ei kukaan saattaisi sanoa että heidän parantunut asemansa saattoi heitä mihinkään liiallisiin joutavuuksiin. Ensi kuukausina päästyään "Nornan" johtajaksi, ei Erland tehnytkään mitään muutoksia heidän ulkonaisessa elämässään.
Nyt perästäpäin muistan sen. Minä hymyilin ja sanoin: 'Siellä minä olin ylen autuas, täällä olen vain autuas, Ja kuinka toteen se kävikään, sillä autuutta kai on se, että saa osakseen ymmärtämystä siltä, joka on vanginnut koko ihmisen sielun.»