United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinun poikasi ovat tulleet isäänsä.... Kiitä jumalaasi, etteivät sinun sikiösi ole semmoisia, jotka eivät ota silloin kun saisivat ... pitää ottaa silloin kun saa.... Katsos, meidän miehet ovat akkoja ... ilman puhtia ja paholaista ... sentähden.... Nosta minua niskasta.... Tyttö on pannut heidän päänsä ihan pyörälle ja panee kai vielä äitinsäkin pään, vaikka se on minun tyttäreni.... Kiitä jumalaasi, ettei sinulla ole jumalisia lapsia, sillä se semmoinen vie elämisen helvettiin ... ei ne nyt muuta kuin lukevat ja veisaavat, naama soikeana, nenä huulten päällä ja huulet lerpallaan leuvan päällä.
Ihmiset etäämmällä pelkäsivät häntä kuin paholaista, jotkut pitivät Anti-Kristuksena, piruna; ja kun joku uskalsi hänen kanssaan tappeluun, sepä vasta mies oli; sitä tahtoivat kaikki nähdä, jos eivät ennen olleet nähneet. Sellaisiakin oli joitakuita. »On niitä sentään miehiäkin vielä», sanottiin niistä.
IMOGEN. Hoi, Pisanio! JACHIMO. Valani saanko huulillenne painaa? IMOGEN. Pois! Kirotut korvani, kun näinkin kauan Sua kuuntelivat! Kunnon mies jos oisit, Niin hyvettä sä puolustaisit, etkä Noin kummaa, halpaa pyydett' ilmi toisi. Häpäiset miestä, jolle yhtä vieras On moinen työ, kuin sulle kunnia, Ja kiusaat naista, joka sua kammoo Kuin ikään paholaista. Hoi, Pisanio!
Fennefos tuijotti hetkeksi matamiin niin että matami melkeen pelästyi: "Oletko sairas, Hans Nilsen?" "En, minä olen ainoastaan väsynyt." Mutta nyt matami Torvestad rupesi häntä epäilemään: "vai pitääkö minun uskoa, että sydämesi on kietoutunut syntiseen rakkauteen? Siinä tapauksessa, Hans Nilsen, rukoile Jumalaa sinua suojelemaan ja auttamaan taistelussa paholaista vastaan omassa lihassasi.
Hän koki toki vielä pitää puoliansa, väittäen uhkamielisenä: "En minä usko, jotta se siitä sotkeutuisi tässä Tohmajärven kirkossa... Kun häntä sitä virren paholaista oikein kurkun täydeltä lukkari veteleisi, niin jotta akkojen korvat menisivät lumpeen, niin ei siitä saisi selvää ylä- vaiko alaääniä siinä on... Kunhan on vain ääntä."
Ja jokakerta, kun olivat paholaista puhutelleet, olivat he sanoneet: "seis, piru!" ja hän oli vastannut: "piru seisoo." Ja koko yön oli vesirattaasta kuulunut kummaa sihinää ja suhinaa, mutta todistaja oli maannut nurkassa piilossa ja vetänyt säkit korvillensa. Kysyttiin, kuinka hän sitten oli voinut nähdä ja kuulla mitään.
Sen olet sinä minulle opettanut, Lindsköld, se on sinun syysi, mutta siitä täytyy minun päästä eroon. Lindsköld nauroi. Varo, ettet jonakin kauniina päivänä saa nähdä itse paholaista hameeseen puettuna edessäsi, sanoi hän. Luet kai Raamattua niinkuin muutkin? Luenpa niinkin, sitä teen melkein joka päivä, ja sitä pitäisi sinunkin tehdä. Kuningas lukee joka aamu pari lukua Raamatusta.
Tuommoisista sairaista naisista minä en pidä, hän puhui itsekseen, mutta ajatteli samalla, että hän kenties oli puhunut enemmän kuin olisi pitänyt. Gunhild meni vielä uudestaan papin luokse. Poika täytyi pelastaa. Papin tuli keksiä joku neuvo. Hän puhui pojan puolesta; kertoi satuja ja juttuja henkilöistä, jotka olivat paholaista peijanneet, ja pappi myöskin tiesi semmoisia tapahtuneen.
"Onkohan se oikein?" tutkasi Gunhilda vieläkin vihdoin. "Epäilettekö Te sitä, josko on vähääkään oikein peijata paholaista?" "Kaikki meidän työmme", jatkoi pappi, "ja kaikki hyvät työt maailmassa tarkoittavatkin juuri paholaisen kavaltamista. Tämä on se, mitä sanomme hyviksi töiksi.
Gunhild peljästyi, hän ei ollut tuommoiseen puheesen tottunut; vihdoin hän vastasi tahtovansa ennemmin säästää synnit rippihetkeen; erästä toista asiaa hän nyt tuli papilta kysymään, jos saisi siihen luvan. Kyllä hän sai. Se oli nyt sitä, että jos ... pappi uskoi ... että ... niin, ei pappi saisi kummeksia, jos hän nyt kysyisi suoraan ... mutta kävisikö laatuun pettää ... paholaista?