United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin tekeytyi totiseksi ja tutkasi: »Mutta sanoppa todellakin ajatuksesi tässä asiassa. Eihän puhe asiata pilaa, eihän siltä tarvitse siitä tulla kokoakaan, vaikka siitä tuumitaan valmiiksi, mutta eihän tuo mahdotontakaan ole. Sanohan suusi puhtaaksi». Hanna ei saattanut enää tekeytyä leikilliseksi eikä kuitenkaan tahtonut mieltään ilmaista.
Mut ystävä rannan kallistunutta torppaa katsoi ja vanhaa muisteli nyt kalamiestä, jonka jo lapsuudestaan siell' oli liikkuvan nähnyt. Häntä hän muisteli nyt, sisareltaan tutkasi, lausui: »Vieläkö vanhus tuo eloss' on, venossaanko hän nähdään lammella viel' yhä aamusta varhain ja illalla myöhään?
"Amerikaan!" lausuivat molemmat miehet yhtä haavaa; "äsken nainut mies!" lisäsi Sæmund. Mies hymyili: "Luulen, ma jään tänne jalkani tähden, sanoi repo, kun oli kiinni ketun raudoissa." Maria katsoi häneen ja sitten toisiin, hieno puna lensi hänen poskillensa, mutta muuta liikutusta eivät kasvonsa osoittaneet. "Vaimosi varmaan lähtee mukaan?" tutkasi Sæmund. "Eikä lähdekään."
"Niin, kun se yökaudet kuhertelee kultasensa kanssa, niin tottahan sen täytyy toisinaan maatakin", sanoi vanhus. "Onkos sillä leipäsusi näillä seuduin?" kysäsi perämies. "Ei, vaan oikea morsianhan se taitaa olla." "Ai niin, Haukiniemen Riikka. Tuleekohan tuosta talkkunasta puuroa?" "Miks'ei siitä tulisi?" tutkasi vanhus.
Hän loi tyrmeän katseen molempiin miehiin; ei liikutuksen vivahdustakaan ilmau'tunut noissa voimakkaissa, puhtaissa kasvoinsa piirteissä. Hänen miehensä oli kovin laiha ja kalpea sekä entistään suopeampi, näytti siltä kuin hän olisi povessaan kantanut surua, jota hän ei voinut muille ilmoittaa. "Laihojako ollaan katselemassa?" tutkasi hän. "Niin ollaan," vastasi Sæmund.
"Ja toiseksi?" tutkasi Mari. "Toiseksi on kilpa-ajoissa viisi, kuusikymmentä ajajaa, joista toiset puolet jo tavallisesti hylätään ensi koetuksessa, niin etteivät pääse kilpailemaankan. He ovat siis tehneet hukka-matkan. Eikä ainoastaan sen, vaan paljon hukkatyötä, harjoitellessaan semmoisia konia, jotka eivät kilpa-juoksuun kelpaa."
"Ainahan olen sen sanonut, ett'ei siitä pojasta kunnon miestä tule. Tuolla lailla tepastella, hyi!" Molemmat istuivat kumarruksissa silmät maata kohden, mutta eivät toisiansa silmäilleet. "Oletko kuullut, miten hän nyt jaksaa?" tutkasi äiti, luoden pikaisen silmäyksen Synnöveen. "En," vastasi tämä. "Huono hän kuuluu olevan," sanoi äiti. Synnöven sydäntä kivisteli.
Guttorm ja Karina Päiväkumpu olivat jo atrioineet, kun Synnöve punaisena ja hengästyneenä astui sisään. "Mutta rakas lapsukaiseni, missä olet ollut?" tutkasi äiti. "Minä jäin jälkeen Ingrid'in kanssa," vastasi Synnöve ja päästeli pari huivia päältään; isä kaapista etsiskeli erästä kirjaa. "Mikä teillä oli puheena, joka niin pitkältä aikaa vei?" "Eikä juuri mikään."
Muutamat tahtoivat siellä pitkittää hyppyä, erittäinkin tyttöväki, toiset ehdoittelivat pientä ryyppyrauhaa ja vaativat Aslak'ia tarinoimaan, koska hän kumminkin oli jälleen taloon palannut. "Mutta sinun tulee olla nyt vähän varovampi kuin äsken," lisäsi eräs. Thorbjörn tutkasi, missä kaikki kansa oli.
"Itketkö?" tutkasi äiti ja katsoi häneen, mutta Synnöve peitti kasvonsa. "Isää kun ajattelen niin..." ja nyt hän vasta äityikin itkemään. "Mutta, oma rakas lapseni, mikä sinua vaivaa?" "Sitä en selittää voi ... lennähti mieleeni ... voisihan hänelle käydä onnettomasti tuolla matkalla," nyyhkytti Synnöve.