United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kyllähän sekin käy laatuun," arveli Sæmund; "mutta en muuten voi käsittää, mikä estäisi heti vastausta antamasta, sanoi karhu, kun kysyi talonpojalta, saisiko hän toisen lehmän." "Voimme kyllä hetikin siihen vastata," tuumaili Guttorm, ja katsahti vaimoonsa. "Onhan tuo nyt niin, että Thorbjörn toisinaan on vähän rajunlainen," lausui tämä, mutta ei ylös katsahtanut.
"Siinä tapauksessa, lapseni, olisi ollut paljoa parempi, että olisit kirkkoväkeä seurannut." Hän nousi ja asetti ruokaa toiselle. Koska Synnöve istuutui ruoalle, asettui äiti vastapäätä häntä ja sanoi: "Ehkä puhuit muidenkin kanssa?" "Puhuin kyllä useammankin," vastasi Synnöve. "Saahan toki lapsi ihmisten kanssa puhua," virkkoi Guttorm.
Guttorm ja Karina Päiväkumpu olivat jo atrioineet, kun Synnöve punaisena ja hengästyneenä astui sisään. "Mutta rakas lapsukaiseni, missä olet ollut?" tutkasi äiti. "Minä jäin jälkeen Ingrid'in kanssa," vastasi Synnöve ja päästeli pari huivia päältään; isä kaapista etsiskeli erästä kirjaa. "Mikä teillä oli puheena, joka niin pitkältä aikaa vei?" "Eikä juuri mikään."
Guttorm istui kumartuneena, muutteli käsiänsä vuorotellen toisen alle, toisen päälle, yritti monta kertaa suoriutua, ja joka kerralla veti hän syvempään henkeänsä, mutta vasta neljäs tahi viides yritys onnistui; silloin vihdoinkin sai hän selkänsä suoraksi, laahaeli polviansa, katsahti pari kertaa vaimoonsa niin, että ohimennen sopi Synnöveäkin vilaista.
Päiväkumpu on usein neljätoista päivää meitä edellä." "Silloin hyvästi voisimme toisiamme auttaa," sanoi Guttorm vitkaan ja astui lähemmäksi. "Muuten monet seikat voivat tehdä sen hankalaksi," pitkitti hän. "Niinpä voivatkin," sanoi Karina, väistyi askeleen yhdelle ja jälleen parikin toiselle puolen, mutta sitten taas paikalleen.
"Hän oli tänään kotona, jotta äitinsä pääsisi kirkkoon." "Niin, kerran hänenkin siellä sai nähdä." "Hänellä on paljo tointa." "Onpa sitä muillakin, mutta pääsee sitä kumminkin sinne, jonne mieli tekee." Ei Guttorm siihen vastannut. Hetken perästä virkkoi Karina: "Kaikki Kuuselasta, Ingrid'iä paitse, olivat siellä tänään." "Niin, he olivat varmaan nyt ensi kertaa Thorbjörn'iä sinne saattamassa."
Hyvän aikaa siitä istuivat Guttorm Päiväkumpu ja Karina yhdessä Päiväkummun suuressa, valoisassa tuvassa ja lukivat toisillensa moniaita uusia kirjoja. He olivat aamupuolella olleet kirkossa, sillä nyt oli sunnuntai: sitten olivat he vähäksi aikaa lähteneet vainioille katselemaan, miltä kylvöt näyttivät sekä tuumailemaan, mikä tulevana vuonna kylvettäisiin, mikä jätettäisiin kesannoksi.
"Kummallisen vaikutuksen rippilapset tekevät niissä, joilla itsellään on lapsia," lisäsi Guttorm; vaimonsa vähän syrjäytyi. "Se on totta," vastasi Sæmund; "silloin niitä vakaasti ajattelee, ja siitä syystä minäkin tänä iltana tänne tulin," lisäsi hän, katsahti rauhallisesti ympärilleen, otti uuden mällin ja asetti entisen varovasti messinki-tuosaan.
"Eihän tuota luulisi," arveli Guttorm ja katsoi vakaasti vaimoonsa. Tämä käänsi puheen toisaalle. "Tänään on paljo kansaa kirkolla," sanoi hän; "tuntuu hyvältä nähdä heidän Jumalan huonetta etsivän." Ei kenelläkään ollut halua vastaamaan; silloin yritti Guttorm: "Luullakseni jumalanpelko on edistymään päin; useampia nyt näkee kirkolla kuin minun nuoruudessani."
Näin he kulkivat tiluksiansa sarasta sarkaan ja heidän mielestään talo oli paljon hyötynyt heidän aikanansa. "Jumala tiesi, miten sitä asutaan, koska me olemme poissa," oli Karina lausunut. Silloin oli Guttorm pyytänyt häntä kanssaan tupaan lukemaan noita uusia kirjoja: "sillä paras lienee poistaa tuollaiset ajatukset."