United States or Oman ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin, minun mielestäni ei pitäisi sellaista tarjomusta hylätä, vaan ottaa se kiitollisuudella vastaan," lausui Guttorm korkealla äänellä, tuntuvasti keveämmin mielin, ja katsahti vaimostaan Sæmund'iin, joka oli asettanut käsivartensa ristiin ja nojautunut seinää vastaan. "Meillä on vaan tämä ainoa tytär," sanoi Karina, "asiaa tulee harkita."
"Luullakseni hän siitä on asettunut," välitteli Guttorm; "muistathan, mitä tänään itse sanoit..." Aviokumppanit nyt vuorotellen loivat silmänsä toisiinsa; sitä kesti kotvan aikaa. "Josko vaan voisimme häneen luottaa," sanoi Karina. "Niin," pystyi Sæmund jälleen puheesen, "mitä siihen tulee, niin lausun äskeiset sanani: kyllä kuorma kunnollisesti perille tulee, kun Synnöve on ohjaksissa.
Sinä Guttorm olet varakas mies, minulla tosin on vähemmän, on sitä paitse useampi perillinen, mutta kumminkin luulisin sen käyvän päinsä. Sanokaapa nyt, miltä se teistä tuntuu; tytöltä viimeiseksi kysyn; sillä melkeinpä luulen tietäväni hänen tuumansa tässä asiassa." Niin puhui Sæmund.
Guttorm luki, vaimo käänteli lehtiä. "Ei tuo oikein ole minulle mieleen, että Ingrid täällä istuskelee," lausui hän. "Synnöve'llä tuskin onkaan toista puhekumppania." "Puhukoon meidän kanssa." Nyt katsahti isä häneen. "
"Usein kyllä monet seikat saattavat meille hankaluutta," lausui Sæmund hieman vetäen suutansa nauruun. "Taitaapa niin olla," arveli Guttorm; mutta vaimonsa väitti: "Ihmisten voima ei pitkälle riitä; Jumalalla uskoakseni on suurin valta ja Hänestä kaikki rippuu." "Mutta lieneeköhän se Hänen tahtoansa vastaan, että me toisiamme Kuuselassa ja Päiväkummulla elonkorjuussa autamme."
"Tänään kirkonmeno oli oikein juhlallinen," alkoi äiti: "lapset kuorissa lämmittivät sydäntä." "Ajatukset kääntyivät omiin lapsiin," lausui Guttorm. "Sinä olet oikeassa," sanoi äiti ja huokasi; "ei kenkään voi tietää, miten heille käy." Guttorm istui hyvän aikaa ääneti. "Paljosta meidän tulee Jumalaa kiittää," virkkoi hän vihdoin. "Hän antoi meidän pitää yhden elossa."
Ei Guttorm siihen mitään vastannut... "Minne Synnöve joutui?" tutkasi äiti. "Hän on ylhäällä luhdissaan," vastasi toinen. "Itsehän äsken siellä istuit hänen kanssaan, millä mielellä hän oli?" "No olihan tuo..." "Ei sinun olisi pitänyt jättää häntä sinne yksinänsä." "Sinne tuli vieras." Karina oli vähän ääneti. "Kukahan se oli?" "Ingrid Kuusela." "Minä luulin hänen vielä olevan paimenmajalla."
Hänellä on varsin eriskummallinen valta pojan yli; sen huomasin, koska hän kotona sairasti eikä tiennyt, pääsisikö jälleen terveeksi vai jäisikö raajarikoksi." "Annahan toki jälkeen," sanoi Guttorm, "hyvinhän tiedät, mikä tytön oma tahto on, ja hänen tähtensä me elämmekin!" Nyt Synnöve ensi kerran katsahti ylös ja loi rakkaan ja kiitollisen silmäilyn isäänsä.
"Kiitos, eipä tänne juuri pitkältä ole," sanoi Sæmund, mutta istui kumminkin; Thorbjörn asettui viereen, "Te kirkolla varsin meistä eksyitte," virkkoi Karina. "Niin, minäkin teitä etsin," vastasi Sæmund. "Väkeä oli kovin paljo," lausui Guttorm. "Oikein kosolta," lisäsi Sæmund; "pidettiinkin kaunista kirkonmenoa." "Niin, siitäpä mekin juuri puhelimme," lausui Karina.
"Ei milloinkaan kylliksi taida, kun tulee kasteen-liittonsa uudistaa," oli äiti sanonut, ja isä, Guttorm Päiväkumpu, oli sen myöntänyt. Eipä siis ihme, että pari kosijaa ilmoittiihe, toinen parempain ihmisten poikia, toinen eräs rikas naapuri. "Tuopa nyt hullua! Ei tyttö vielä ole edes ripillä käynyt!" "Sitten kaiketi täytynee hänet päästää Herran ehtoolliselle," sanoi isä.