United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin kyllä," lausui Karina, hetken ääneti oltuaan, ja paineli sormellaan pöydän pintaa yhä tuntuvammin: "vastaan olen pitänyt niin kauan kuin mahdollista, mutta sen tein hyvässä aivoituksessa... Ehk'en aina ollut niin ankara, kuin sanani..." hän nosti silmänsä ylös ja hymyili; mutta kyyneleet yrittivät esiin. Silloin nousi Guttorm.
"Tännepäin tulee kaksi miestä," virkkoi hän. "Vai niin, ja tähän aikaan päivästä?" sanoi äiti, ja hänkin läheni akkunata. Molemmat katsoivat ulos hyvän aikaa. "Isä, keitähän ne lie?" lausui Karina viimein. "En tiedä," vastasi Guttorm, ja he seisoivat katsellen. "Minun on mahdoton käsittää," sanoi vaimo. "Niin minunkin," lisäsi Guttorm. Miehet lähenivät.
"Aavistatko mitä heillä on asiaa?" tutkasi Karina milt'ei samalla äänellä kuin äskenkin. "En, sitä todella en voi," vastasi Guttorm.
"Hän näytti kovin huonolta." "Ei voinut parempaa odottaakaan: minua kummastutti, että hän oli niinkin voimissaan." "Sen hän hullutuksistaan sai." Guttorm loi silmänsä hetkeksi laattiaa kohden. "Hän onkin vielä varsin nuori." "Siinä ei ole hyvää juurta: ei milloinkaan voi häneen täysin luottaa."
Kohta sen jälkeen hän kokosi lähiseuduista kaikki sotakuntoiset miehet ja silloin tanskalaiset kiivaassa taistelussa voitettiin. Tehdyn välipuheen mukaan saivat he pitää Ostangelin, Mercian ja osan Northumberlannista, mutta antoivat pois muut alueensa. Heidän päällikkönsä Guttorm otti kolmenkymmenen sotilaan kanssa vastaan kasteen ja Alfred itse seisoi todistajana.
Guttorm Päiväkumpu vilkasi syrjään, mutta Karina heti seurasi Thorbjörn'in silmäin suuntaa; Synnöve, joka niinikään oli sitä pitänyt varalta, kääntyi Ingrid Kuuselan puoleen ja puristi hänen kättään ikäänkuin tervehdykseksi, ehkä hän jo kerran oli häntä tervehtänyt.
Guttorm, joka istui kyynäspäät pöydällä ja käänteli kirjaa käsissään, aukasi sen, ja alkaen hiljaa itsekseen lukea, lausui hän ikäänkuin ohimennen: "Aivan varma kuuluu olevan, että hän jälleen pääsee täysiin voimiinsa."
Siellä lumi syksyllä viimeiseksi peitti maan, sieltä se myöskin keväällä ensiksi suli. Talon omistajat olivat Haugiania ja sanottiin lukijoiksi, koska raamatun lukeminen heille oli tärkeämpi kuin muille ihmisille. Isäntä oli Guttorm ja emäntä Karina; heille syntyi poika, joka heiltä kuoli, eivätkä he kolmeen vuoteen tulleet ristinmaljalle.
Ovi aukeni äänettä, joku pisti päänsä sisään, ja "Onko Synnöve täällä?" kysyttiin varovasti; kysyjä oli Ingrid Kuusela. "On kyllä, tule lähemmäksi!" lausui isä, Ingrid seisoi aprikoiden. "Tulehan vaan! täällä asiat kaikki ovat selvällä," lisäsi hän. Kaikki katsoivat tyttöön. Ingrid joutui hämilleen. "On täällä ulkona muitakin," sanoi hän. "Kuka sitten?" tiedusteli Guttorm... "
Guttorm, Karina ja Thorbjörn loivat silmänsä kukin eri suuntaansa. "Päätin seurata Thorbjörn'iä tänne," alotti Sæmund vitkaan; "kuluisipa aikoja, ennenkun hän itsestään tänne tulisi, ja muutenkin, pelkään mä, hän huonosti toimittaa asiansa," hän loi salaisen katseen Synnöveen, joka sen kumminkin tunsi.