United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
T:ri Lutherin lasten syntymäpäivät ovat juhlia meille kaikille; niin oli erittäinkin pikku Hannuksen, esikoisen, syntymäpäivä. Kuitenkin on myöskin kuolema käynyt tässä valoisassa kodossa. Heidän toinen lapsensa, Elisabet, otettiin pikkuisena vanhemmiltansa. T:ri Luther suri häntä paljon. Vähä aika hänen kuolemansa jälkeen kirjoitti hän ystävällensä Hausmann'ille: "Armoa ja rauhaa.
Spenlow tointui vähän sitä ennen ja sanoi: "teidän täytyy tulla sisään, Copperfield, ja levätä!" ja kun minä suostuin, saimme voileipää, viiniä ja vettä. Valoisassa huoneessa Dora punehtuessaan näytti niin armaalta, etten voinut riistää itseäni pois, vaan istuin siinä tuijottaen unelmassani, siksi kuin Mr. Spenlow'in kuorsaaminen sen verran herätti minua, että jätin hyvästi.
Ester ei ollut luonteeltaan sellainen, että rakkaudenonni olisi houkutellut hänet haaveilujen hämärään; päinvastoin se kuin avasi koko hänen olemuksensa vastaan ottamaan elämää, ja sen valoisassa tunnelmassa kaikki leikiten kimalsi hopeanhohtoisena hänen ympärillään. Bengtkin joutui melkein vasten tahtoaan tuon tunnelman valtaan, joka ainakin tällä erää oli hänelle vieras.
Vielä enemmän hämmästyi Scrooge, kun hän tunsi, että se oli hänen oma sisarenpoikansa nauru, ja näki, että hän nyt oli valoisassa, kuivassa, iloisessa huoneessa, ja että henki seisoi hymyillen hänen vieressään ja katseli tätä samaa sisarenpoikaa hyväksyvällä ystävällisyydellä! "Hah, hah!" nauroi Scrooge'n sisarenpoika. "Hah, hah, hah!"
Olimme vähää ennen istuneet hienossa valoisassa boulevardikahvilassa ja kävelleet katuja, joiden varrella hohtivat loistavat myymälät, sähkön häikäisevässä valossa. Moulin de la Galetten edustalla oli vastakohta silmiinpistävä. Valemyllyn siivet häämöttivät harmaan hämärän sisästä.
Kesäkuun valoisassa illassa liukuu keskustelu kuten niin usein niihin muistoihin, jotka koskevat vain heitä kahta ja jotka vielä hehkuvat tuhkan alla. »Minä olen rakastanut sinua yli kaksikymmentä vuotta, ja nyt en saa tehdä sitä enää», sanoo runoilija. »Minä olen hänen aamu-ja iltarukouksensa, niin hän sanoi, sillä aivan varmasti olen minä hänen ajatuksissaan aamuin ja illoin ja siinä välillä usein päivänkin kuluessa.
Joka päivä olimme tilaisuudessa ihmetellä kuinka sopivasti vaimoni oli valinnut jonkun soman kukan pukuunsa. Hän rakasti suuresti kukkia, ja pian olivat kaikki äitini huoneet aivan kuin kasvi-tarhat. Väliin näin nuoren vaimoni, puettuna puuvillahameesen ja valkoiseen esiliinaan, hääräävän suuressa, valoisassa kyökissä, jossa hän sai opetusta äidiltäni ja tädiltäni emännän-viran salaisuuksissa.
Paul tapasi hänet valoisassa, viileässä huoneessa, josta oli näköala puutarhaan päin, järjestämässä runsasta perhoskokoelmaa, samalla kun hänen vieressään pöydällä oli auki nidos ranskalaista ensyklopediaa ja Raynal'in intialaisten siirtokuntain historia.
Tässä näette valveilla olevan luonnon unennäköjä, kun se elää suviyön valoisassa, hurmaavassa hämärässä. Ette kuule aaltojen loisketta kun ne hyväilevät rantoja, ettekä lintujen viserrystä, kun ne aurinko herättää tahi illalla kun ne meille sanovat hyvää yötänsä. Maria. Ja semmoista muistatte vielä? Attila. Ne olivat lapsuuteni ainoa ilo. Semmoista ei unhota.
Hän vaikeni tuokion, ennenkuin hän taasen jatkoi samaan tapaan: *Minun* kuoleva äitini valtasi muut ajatuksellaan voitti välimatkan kolme peninkulmaa, kolmen peninkulman päästä ilmaisi hän ajatuksensa ystävilleen... Näkivätkö he hänet? sanoi Carville ja hänen äänensä kuului siltä kuin olisi valoisassa ravintolassa ollut aivan pimeä yö. Eivät, vastasi Ewelyn.