United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei, ei sillä lailla olisin huonosti täyttänyt lupaukseni, ja jos minä joutuisinkin moitteen alaiseksi, niin se olisi vaan ansaittu rangaistus siitä, että minä, sen nyt näen, kohtelin sinua enemmän omien väärien luulojeni kun sinun syysi mukaan. Tule kanssani, tyttö, sinun pitää saada turvallinen ja kunniallinen yösija täksi yöksi, tulkoon siitä mi tulleekin.
Kuka se siinä punaista heiluttaa...? elä heiluta, akka, punaista, että pääsee tulemaan ? Häh? ... että pääsee tulemaan? Kuka ei pääse tulemaan? Eivät pääse rovastin vaunut. Rovastin vaunut?... Se torkkuu vielä... Kuuletko, sinä nukut ja annat tamman ajaa rekesi pirtin nurkkaan! Eihän se ollut minun syyni... Mikä ei ollut sinun syysi? Ei mikään ... itsestäänhän se portti...
Sen olet sinä minulle opettanut, Lindsköld, se on sinun syysi, mutta siitä täytyy minun päästä eroon. Lindsköld nauroi. Varo, ettet jonakin kauniina päivänä saa nähdä itse paholaista hameeseen puettuna edessäsi, sanoi hän. Luet kai Raamattua niinkuin muutkin? Luenpa niinkin, sitä teen melkein joka päivä, ja sitä pitäisi sinunkin tehdä. Kuningas lukee joka aamu pari lukua Raamatusta.
AMAALIA, krinuliinissa ja muuten tavattoman koreasti puettu, tulee vasemmalta etualalla. Amaalia! Perhana! Nyt se on tapahtunut! Sihvonen ja minä olemme kihloissa. AMAALIA. Ette ikinä! Minulla on kaksi todistajaa sen päälle, että Sihvonen on mun. ELVIIRA. Voi kauheaa! AMAALIA. Oma syysi, kun olet niin valmis jokaisen pojan edessä pyörimään hameenhelmat hampaissa!
Olihan se oma syysi, kun rupesit kyselemään.» »Ei, kuinka voisin sinulle olla suuttunut.» Alma tuskin tiesi, mitä puhui. Hän otti kiireelliset jäähyväiset ja läksi yksin ulos kolkkoon yöhön. Oli kylmä ilma; maa ratisi hänen keveiden askeleinsa alla. Ja pitkällä viistävät helmat aaltoilivat kauvas hänen jälkeensä kuivalle kadulle.
Saatte kuulla, niin sitte voitte sanoa, olenko kade vai en!" "No, sanopa sitte!" vastasi Petter. "Sanohan toki!" "Sanonko sen sinulle, talonpoika! Hih, sinua ohrasäkkinesi! Sinun syysi se on, sanon minä, että minä istun täällä! Tunnetko kauppias Paavo Hörningin, sinä? Et, vai et; mistäpä hänet tuntisit. No, hänellä oli ohrankauppa.
Ja hän rupesi surullisesti silmäilemään käsiään, jotka yhä pysyivät pakanallisina, vaikka sielu jo oli liittynyt ristiin. Hän asetti padan tulelle, kumartui lieden ääreen ja jäi miettiväisenä tuijottamaan liekkiin. "Se oli sinun syysi, herra," huudahti hän vihdoin. "Miksi rupesit tavoittelemaan häntä, kuninkaan tytärtä?"
Enkä minäkään enää kykene työhön, ellen saa leipää. Moneen päivään en ole syönyt muuta kuin suolavettä ja perunoita. Lapsi kun sitten vielä imee tyhjää rintaa, niin onko ihme, että voimat menevät. Tuskin enää pysyn pystyssä. RISTO. Kehtaat vielä valittaa. Eikö se ole oma syysi. Olisit mennyt sepältä lainaamaan, niinkuin tuhannen kertaa olen sanonut. Hän sinulta ei kumminkaan mitään kieltäisi.
Mut ken oot sa, mi kalliolta kurkit kentiesi vitkastellen käydä kuiluun, min sulle määränneet on syysi omat?» Oppaani lausui: »Kuljeta ei kuolo, ei rikos häntä vielä kiusan paikkaan, vaan minä, vainaa, häntä tänne alas piiristä piiriin helvetin nyt johdan, hän että täyden saisi tiedon; totta on tämä niinkuin että sulle puhun.»
Surra tällä tavoin pientä ventovierasta poikaa. Mutta elä nyt kuitenkaan sano häntä ventovieraaksi! Me emme voittaneet koskaan pojan rakkautta, Alfred. En minä. Etkä sinäkään. Ja nyt se on myöhäistä. Myöhäistä. Ja niin aivan lohdutonta kaikki. Sinä tässä olet syyllinen! Minä! Niin, juuri sinä! Sinun on syysi, että hänestä tuli sellainen kuin tuli!