Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
GLOSTER. Täällä on parempi kuin taivas-alla; pitäkää hyvänänne. Mukavuudeksenne teen kaikki mitä voin. En ole poissa kauan. KENTIN KREIVI. Kaikki hänen sielunsa voimat ovat mielen kiihkeydestä rauenneet. Jumala teidän hyvyytenne palkitkoon! EDGAR. Frateretto kutsuu minua ja kertoo, että Nero on onkimiehenä pimeyden kuljussa. Rukoile, sinä viaton, ja varo paholaista.
Vouti. Mitä varten? Oletko sinä parempi kuin muutkaan? Huttunen. Minä olen vanha mies ja tahtoisin saada elää rauhassa. Vouti. En minä voi ainakaan sinulle rauhaa hankkia, jos herra kerran ärtyy; ja että hän on ärtynyt, siitä voit olla varma. Huttunen. Juhana. Siinäpä on pari paholaista. Vouti. No, no! Kyllä minä koetan pitää puoliasi. Ja kylläpä sinä tarvitsetkin, sillä Huttunen. Sillä? Vouti.
Pelkäisin pahemminkin, jos en olisi pappilassa piikana. ROUVA Saattoihan sen Jumalakin parantaa. KAARINA Ka, saattoi kai, eli Neitsyt Maaria emonen. Jo tulee! ROUVA Eikös ole soma näin? Kuules, tiedätkö, mitä tuo Kaarina minulle juuri kertoi... OLAI Hän on nyt täällä, vihdoinkin! Oli ajaa minut kumoon kirkon rappujen edessä. Ne pelkäävät häntä kuin paholaista.
Kyllä kai paholainen tässä asiassa on ollut rehellinen sinua kohtaan; mutta ajatteleppas muutoin tuota viekoittelevaa henkeä ! Sinun sopii kyllä koettaa petkuttaa paholaista! Tämä houkutus tarttui lujasti hänen aivoihinsa, niin lujasti kuin sairas-mieli, ja kuin salainen hullumaisuus. Hah, hah, paholainen on tyhmä; monihan on paholaisen petkuttanut.
Kyllä hänessä varmaan olisi miestä, kun taistelu syntyisi paholaista vastaan. Gunhildilla oli voimakas luonto; mutta hän tunsi kuitenkin päivä päivältä käyvänsä heikommaksi. Vihdoin viimein tuli Judith-äiti eräänä päivänä hänen luokseen. Vanhus näytti juhlalliselta, mutta samalla myöskin lempeältä, ja Gunhild ymmärsi kohta, että hänellä oli hyviä sanomia.
Hän kehoitti kenraalia väittämään, että hänellä oli oikeus katsastaa eli syynätä kaikkea mitä kaupungin kautta kuljetettiin, ja näytti laajassa kirjoituksessa tämän oikeuden toteen. Kuvernööri Manco oli vanha, tuikka soturi, suorasukainen, ja vihasi jokaista Escribanoa enemmän kuin paholaista itseään, ja erittäinkin tätä enemmän kuin kaikkia muita Escribanoja.
Ja myrsky yltyi, kirkossa humisi ja seinään kuului epävarmaa nakutusta. Pappi otti kirjan ja alkoi lukea. Se epäilemättä oli musta kirja, sillä Bård ei siitä ymmärtänyt sanaakaan. Mutta se teki hänelle kuitenkin niin hyvää. Se kuului niin voimakkaalta; varmaankin se säikähyttäisi paholaista. Mutta kun aikaa kului, rupesi papin ääni vapisemaan. Varmaankin oli hetki pian käsissä.
"Ei tässä ole aikaa pitkiin puheisin; sano pappi, osaatko manata paholaista?" "Sinä et tiedä, mitä puhut", sanoi pappi. "Tiedän valitettavasti", vastasi Bård. "Tänäpäivänä, tänä iltana hän tulee minua noutamaan, sillä minä olen hänen omansa, hän on ostanut minut..." "Oletko sinä noin nuorena ?" "En minä, mutta muut! muut ovat minut myöneet!" "Muut?
Mutta muuanna päivänä tuli hänen mieleensä tällainen, ikäänkuin huimaava ajatus: sinä voit kavaltaa paholaista tuossa kaupassa. Voit kyllä antaa itsesi sijaan, osaathan sinä keksiä joitakin kujeita ja mutkia... Peijata perkelettä ei voi olla edes syntikään.
Papin tulee siihen neuvon keksiä. Hän puheli kauan tuon paimenen kanssa, kertoeli hänelle satuja ja tarinoita useista semmoisista, jotka olivat petkuttaneet paholaista, ja tiesipä pappikin moista tapahtuneen. Mutta vaikea on kuitenkin tietää, josko sellaista voipi nyt enää tapahtua. Siinä tarvitaan kovin paljon.
Päivän Sana
Muut Etsivät