United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Anette, joka tätinsä pyynnöstä oli antanut serkuilleen viimeisen silauksen solmien tuon kauluksen uudestaan, kääntäen tämän olkihatun reunaa hiukan toisin pisti lopuksi Laurin napinläpeen vasta puhjenneen ruusun, se sopi vallan mainiosti, ja omaan rintaansa sinisen vuokon ei voinut ajatella soreampaa poikaa ja somempaa tyttöä mikä kaunis pari! ja ruustinna hymyili mielihyvästä ja huokasi helpotuksesta Heddaa ajatellen, joka onneksi näytti kokonaan unohtuneen.
Neidolla oli täysi työ kukkavihkon laittamisessa. "Tahdotko tahdotko ottaa kukkasen napinläpeen?" "Kiitoksia. Minä olen kätkenyt sen jonka sain, viimeksi kun puhelimme. Muistatteko sitä?" "Ripillepääsypäivänämme." "Se oli sammalruusu." "Ruusujen aika on mennyt," sanoi neito keveästi huoaten. "Nyt on syksy, nyt kukoistavat uhkeat loistokukat." "Eikä ne ole köyhän lasta varten."
Ei maksa vaivaa, ei maksa vaivaa ... pistäkää ne tänne, tähän napinläpeen ... ei siihen, vaan tähän ... ja tulkaa ennemmin, kun teillä näkyy olevan joutilasta aikaa, pienelle kävelylle kanssani. Pelkään, etten itsestäni siellä enää osaisi minnekään. Kun olimme tulleet ulos hautuumaan portista, jatkoi hän: Teki mieleni lähteä vähän katsomaan ... vähän katsomaan
Hely rohkaisi mielensä ja puhutteli neitosta lausuen: »Saisikohan pyytää muutamia punakukkasia ja vähän aaprottia?» Neito lupasi aivan mielellään antaa, mitä tyttö pyysi, ja toi hänelle koko joukon kukkasia sekä suuret tukulliset 'aaprottia'. Hely kiitti ja jakoi sitte Hannan kanssa kukkaset, mutta miehille antoi hän kummallekin aaprottia napinläpeen.
Tikka päätti kosia Nillaa: olisipa tuo jotakin, kun saisi noin ylpeän vaimon, ja rikas hän oli kaupan päälliseksi. Tikka pukeutui siis paraihin sunnuntaivaatteihinsa, pisti suuren auringonkukan napinläpeen, sai Leivonmäen torpparin puhemieheksi Leivonmäki oli Tikalle velkaa 30 markkaa uudesta sarkatakistaan ja meni kauniina pyhä-aamuna Anttilaan.
Nyt kuiskasi joku minulle yhdeksän valtameren takaa viimeisen salaisuutensa. Se on vilpillinen ja ihana niinkuin pieni alastomuus naisvartalon viivoissa. Sieluni, virittikö kaipaus sinulle ansan, sinulle, joka voit onkia tähtiä lätäköistä ja ripustaa ne narrien napinläpeen.
Kastekin laski ruohikkoon ja ilma kävi viileäksi. Iida taitteli kanervan oksia, taittoi yhden mullekin ja pisti takkini napinläpeen, ja katsoi sitä tehdessään veitikkamaisesti silmiini. Ja me riitelimme siitä, oliko kanerva onnen kukka; hän sanoi että oli, minä että ei. Siitä riitelimme vielä, kun toiset laskeutuivat alas kukkulalta ja maantieltä huutelivat meitä.
"On onpas sinulla teillä kauniita kukkasia." "Tahdotko tahdotko sinä yhden napinläpeen, Rikhard?" "Tuhansia kiitoksia." Tyttö ojensi hänelle puoleksi puhjenneen sammalruusun. Hän oli melkeän punainen kasvoiltaan ottaessaan sen vastaan; mutta kirkossa olikin ollut kauhean kuuma. "Nyt et saa enää sanoa Rikhard, Lagerta, vaan herra Jansen," sanoi rouva. "Jansenhan oli miehenne nimi, Gunhild?"
EEVA riisuu sadetakin, jonka napinläpeen pistää kukan rinnastaan, heittää sadetakin kaatuneelle sohvalle, juoksee kulmikkopenkille, nostaa pöydän aidan viereen, nousee penkiltä pöydälle ja siitä hyppää yli aidan. Kuuluu kuorolaulua: Hurraa, me Suomen meripoiat, Meillä ilo ompi aina eikä surut meitä paina, Hurraa, me Suomen meripoiat, Meillä luonto raitis ain!
Oli hänellä uusi letkavarsi piippukin ja se oli kuin kello: koppa liivintaskussa ja suuluu pujotettu napinläpeen, jotta punainen letka oli alaspäin kaarella. Iltasen syötyä laitettiin nukkumaan pirtin lattialle ja tuumittiin siinä lyhyeltä ennen nukuntaa päivän tapauksista.