United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miksi minä viivyttelen, miksi annoin houkutella itseäni julistamasta kaikelle maailmalle, että olen Heddaan sidottu? Nyt Anettekin sen tietäisi ja kääntäisi minulle selkänsä. Minä en voi rakastaa Heddaa, minulla ei ole mitään yhteistä hänen kanssaan, en koskaan tule minä rakastamaan häntä minä rakastan Anettea mutta minä en saa minä en saa en saa ja miksei Jumala kuule minun rukouksiani?
Siitä hienotunteisuudesta saamme ehkä kuitenkin kiittää enemmän Heddaa kuin Lauria. Rovasti käveli huoneesta huoneeseen ja pistihe aina tuon tuostakin ruokasaliin. Hän palasi ja meni taas. Tuskin oli Lauri mennyt, kun rovasti jo oli katunut kiivauttaan, olisi tahtonut huutaa hänet takaisin ja puhua sovinnossa. Olkoon mikä on, menköön Herran nimessä naimisiin kenen kanssa tahtoo!
Mutta seuraavana päivänä oli Lauri alakuloinen, epätoivoinen: Ei se käy, ei se käy. Ei siinä anteeksiannot ja lunastukset auta, kun ei itse voi mitään, ei rahtuakaan. Minä olen sama, sama kuin ennen. En tule koskaan saamaan anteeksi. Kun minä tahdon ajatella Heddaa, niin minä ajattelen Anettea. Jos pääsen hänestä päivällä, niin tulee hän eteeni yöllä. Ja se on minulle mieluista, suloista.
Mitä tarvitsi minun sillä tavalla? vaikeroi Lauri lattiaa kävellen. Mitä tarvitsi minun ollenkaan? En minä tiedä, en minä sittenkään tiedä, mikä tässä on oikein. Ruustinna ja rovasti istuivat viime aikoina yhä enemmän kahden kesken. Ei saatu enää aikaan mitään yhteistä keskustelua ateriain jälkeen eikä niiden aikanakaan. Lauri ja Antero oleskelivat tuvassaan. Hanna oli vielä Heddaa hoitamassa.
Anette, joka tätinsä pyynnöstä oli antanut serkuilleen viimeisen silauksen solmien tuon kauluksen uudestaan, kääntäen tämän olkihatun reunaa hiukan toisin pisti lopuksi Laurin napinläpeen vasta puhjenneen ruusun, se sopi vallan mainiosti, ja omaan rintaansa sinisen vuokon ei voinut ajatella soreampaa poikaa ja somempaa tyttöä mikä kaunis pari! ja ruustinna hymyili mielihyvästä ja huokasi helpotuksesta Heddaa ajatellen, joka onneksi näytti kokonaan unohtuneen.
Lapset, lapset, elkää niin kovaa, papat voivat herätä! Ovat jo heränneet! ja vieraskamarin ja rovastin makuuhuoneen ikkunasta pilkisti uutimien takaa kaksi kaljua päätä tyytyväisinä nyökäten alas puutarhaan. Kun ruustinna muiden levolle mentyä vielä järjesteli jotain ruokasalissa Hannan kanssa, virkkoi tämä: Lauri kysyi Heddaa? Mitä sanoit? Kai sanoit, että hän itse oli tahtonut lähteä?
Onhan siinä muutakin, onhan siinä muutakin... Ettet rakasta Heddaa? Ja että rakastan Anettea. He eivät puhuneet tästä asiasta eivätkä paljon muustakaan moneen päivään. Antero aikoi lähteä, mutta melkein rukoilevalla äänellä pyysi Lauri häntä jäämään. Eihän minulla ole täällä mitään tekemistä. Jää nyt kuitenkin. Lauri kulki kuin horroksissa, itsestään erillään.
Setä rakentaa riitaa niinkuin tavallista, mutta minä en välitä, sanoittepa nyt mitä tahansa. Ka, elä suutu... Lauri ei vastannut mitään, vaan lähti ensin rantaan ja katosi sitten metsään. Suuttui, vaan suuttukoon. On siinäkin papin alku. Pyhänä saarnaa kirkossa ja viikolla juoksee piikatyttöjen perässä. Mutta hän rakastaa Heddaa. Ukko heltyi, ja hänelle kihahti vesi silmään... Olet oikeassa.
Otto ei tahtonut enää pitää Heddaa, ja Hanna on tuonut hänet tänne ei meille, vaan Helanderiin! Ja ne ottivat hänet Helanderiin! Sinä sanot sen ihan kuin riemuiten. Ottivat tietysti saadakseen meitä häväistä. Minä olen varma siitä, että he eivät ottaneet sentähden. Sinäkin tietysti heitä puolustat. Mutta kuinka minä voin nyt kertoa tätä papalle? Minne sinä menet? Minä menen Helanderiin.