United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ma täällä maalla käyskelen "pääll' kukkaisten ja ruusuin", En maailman murheit' tunne ollenkaan, Mut tunnustan: jos yksinään vaikk' Eedenissä öisin Mun helposti nälkä tappais oitistaan. En muuta tee kuin kukkien ja lintuin kieltä kuulen Ja vahvasti syön ja juon, kun annetaan: Vaan onneksi on isäntä niin ahkera ja reima, Mies pyyt, kalat, sorsat, kyyhkyt kantamaan.
Ol' onni se, maass' oli silloin huomen, Sen murheit' ei tarvinnut itkeä. Nyt uinut sä tyynnä alla tuomen, Min juuret on onnemme päiviltä. Ol' onni se, tuomi sun hautas päällä Viel' onnemme keväästä kuiskajaa, Ja kevähän maass' olet itse, vaan täällä On himmeä taivas ja synkkä maa. Ol' onni se onniko? Ken sen tiesi?
JAGO. Ma pyydän Jos arvelussan' ehkä erhetyn: On luonteheni kirous, sen myönnän, Paheita urkkia, ja luulon' usein Luo vian tyhjästä, ett', älyvänä, Näin vajavia mietteit' ette tarkkais Ja murheit' ette itsellenne loisi Näin joutavista sekahuomioista. Se teiltä rauhan, onnen veis ja multa Alentais älyn, miehuuden ja arvon, Jos mietteen' ilmaisen. OTHELLO. Mik' ajatukses?
Kyll' onpi murheit' ollut paljon mulla, Ei syykses voi ne luetuksi tulla. AINA. No, vaari, vaari kulta, kuules sa! Sun täytyy murhees mulle ilmoittaa. KILPI. Vast'edes vaan ei nyt... Noin päivää kaksi... AINA. Saat aikaa huomiseks', ei kauvemmaksi, Mua murhees' liikuttaapi syvästi. Nyt aika kuluu, päivä kulkee myötään, Ja eihän tytön unhottaa käy työtään. Hyvästi, vaari kulta, hyvästi!