United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ville, kyssäselkä, kuiskaten alkoi juuri lukea muille: »Arabiassa muinoisin Mies, vanha Amru, eli; Hän oli köyhä, kuitenkin Luojaansa turvaeli. Hätänsä, huolens ainian Hän heitti haltuun Jumalan. Joelle kerran tultuaan Hän huomas kiven täällä, Mi kiilteli kuin loistossaan Ves'helmi kukan päällä. Hän korjas kiven lystikseen, Vei kummaksi sen lapsilleen.
Ja niin taas äkkiä nykyiset tarpeet puhalsivat huolen huurut takaisin pimittämään mieltä, josta toivo, vaikkakin kaukainen, oli jo synkkyyttä haihduttanut. »Luepas Ville vielä siitä Amrusta.» »Arabiassa muinoisin Mies, vanha Amru, eli, Hän oli köyhä, kuitenkin Luojaansa turvaeli. Hätänsä, huolens ainian Hän heitti haltuun Jumalan.»
Voi, tyttöparka, sun ritarias ja voi sua itseäsi! Miks kaipaamme, mitä ei silmä nää ja mitä ei koske käsi? Miks etsimme lemmeltä enempää, joka nostais ja kohottaisi? ja luulenpa, ihmiset muinoisin sitä onneksi sanoa taisi. Ne ihmiset vanhojen aikojen ne oli niin vanhoilliset, ne söivät ja joivat ja nukkuivat ja olivat onnelliset.
Valtakuntas nyt sylini on; Nuku valtasi suojaan! Viha vie harhaan, mut usko vaka on. Herrahan nuku, sa rauhaton! Huolista suojaan Luottaen Luojaan! Jumal' yksin on ylvä, mut tomua me. Maamme kirja 1905. Arabiassa muinoisin, Mies, vanha Amru, eli; Hän oli köyhä, kuitenkin Luojaansa turvaeli. Hätänsä, huolens' ainian Hän heitti haltuun Jumalan.
0l' ystävä mullakin muinoisin, pois maailma multa sen vei; ja vaikka hän palata aikoikin, hän tullunna koskaa ei. Häll' on sata ystävää, mutt' mulla yksi vain, häll' on kaupunkeja ja linnoja, minä itken itseksein ja laulan huolissain ja vietän ikäviä iltoja. Ja lintunen lentävi kultani luo eteläisehen maailmaan, Ja puuhun istuvi, laulavi tuo, saa kultani kuuntelemaan.
Kera kultani rantoja kuljeksin ohi kumpuen, jolla me muinoisin oli istuttu iloa lyöden. Tähän jäimme ... ja kumpikin vai'ettiin, suviaikojen riemuja muisteltiin. Allani peilinä päilysi lampi, ylläni siintävä kuulteli taivas, eessäni karkeli lämpöinen auer ja vierellä impeni istui.
Vaikka ne myrskyt mylvähtäisi huomentuulen tullen, totta on täällä toimi-alaa sullen ynnä mullen. Vaikka se seilais vastahankaan Suomen suuri pursi, totta se aallot korkeammat muinoisin jo mursi. Vaikka ei paina kansat paljon aikakautten va'assa, varmaan on säilyvä laulun mahti kauan laulun maassa. Vierivä kauan on maailmalle virsi pohjan yöstä, kertova kauan aamunkansan toiveista ja työstä.