United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja sentään on kuin palais syksynpuistot, puutarhat kummat tuoksuis tulvanaan, ja vieris virrat oudot, virransuistot, kaupungit nostais kaukotornejaan, kun syttyy sydämessäin jälleen muistot nuo armaat kaksin-olon autuaan, ja on mun kera nainen musta, muudan, mi paista ei kuin syksyn kylmä kuudan.
Ei kielet kanteleessa Sionin Nyt taivu enää Herran virsihin, Ja pyhään jos ken silmät vielä nostais, Niin kuningas sen ankarasti kostais. AMARIA. Vaan julmat sotajoukot Syyrian On juuri äsken lyönyt kuningas Ja Samariaan voittosaaliin tuonut. MIKA. Ja toimittanut uhrin Baalille.
Lähetti tuoss' on taattu; kohta saatte, Jos eduksenne jotain uskallatte, Armaalta tiedon. Kantakaatte tuota; Vait! Jos tohtis muisku haastaa, Niin tähtihin se miehuutesi nostais. Käsitä mua, elä hyvin! EDMUND. Sun aina kuolemaan! GONERIL. Oi, armain Gloster! Sinulla naisen lemmet on; mun ruumiin' Anastaa narri. OSWALD. Kreivi saapuu, rouva! GONERIL. Ansaitsin ennen kuiskeen toki!
MARCUS. Mies hyvä, tyynny; vaikka tiedän, että Se, mik' on tuohon hiekkaan kirjoitettu, Kapinaan nostais itse hyvyyden Ja imulapsen kostoon yllyttäisi.
ja nähdessään, miten ihmisyys katuvieriä kerjäten kulki, mut vääryys välkkyvin vaunuin vaan niin pöyhkänä ajeli julki; niin silloin myrskyä toivoi se, ett' ukkosen jumala nostais ja tulehen kirkot ja linnat löis ja varkahat, konnat kostais. Mut taivahan rantoja tarkastain se tornissa välkkyä sai vaan toki kerran pimeä pilvi nous ja yöhön kaarsi taivaan.
Ken hetkeks unesta sen ravistaa, hän siitä kunniansa kuulla saa, ja joskin hetki maineeseen sun nostais, sen sadat jalot sielut sulle kostais, kuin hiiret mainettasi jyrsien. Ei suurin nimikään oo ikuinen: kuin tuntilasin hiekka verkalleen sen loisto virtaa unhoon ikuiseen.
Törmäsi vastakkain väki urhojen; vaan raju Ares varjosi ottelon yöll', avuks astuen iliolaisten, nopsana tuoll' oli, tääll' oli, noutaen Foibos Apollon välkkyvämiekan mieltä ja pyyntöä, että hän nostais uljuutt' iliolaisten, pois kun huomasi menneen Pallas Athenen, jonk' oli into akhaijeja auttaa. Itse Apollopa Aineiaan rikasaartehisesta toi pyhätöstään, tarmoa loi väenjohtajan rintaan.
Mitä sellaisilla luuskilla tehdään, kun ei isäntäkään enää niillä ajella viitsi. Nuijaa otsaan minä antaisin.» »Hääh?» kysäisi poika unenpöpperössä, kun kuuli puheen nuijasta. »Hääh», matki toinen, »sulle antaa muori nuijaa, kun et nouse antamaan suurusta loseteille, vaikka sua nostais kivin tai seipäin.»
1 KANSALAINEN. Tuon ahman vatsan sorron alle joutuis, Tuon ruumiin likaviemärin, MENENIUS. No entä? 1 KANSALAINEN. Sanotut jäsenet jos kanteen nostais. Mitäpä vatsa vastais? 1 KANSALAINEN. No tuota kestää!
Voi, tyttöparka, sun ritarias ja voi sua itseäsi! Miks kaipaamme, mitä ei silmä nää ja mitä ei koske käsi? Miks etsimme lemmeltä enempää, joka nostais ja kohottaisi? ja luulenpa, ihmiset muinoisin sitä onneksi sanoa taisi. Ne ihmiset vanhojen aikojen ne oli niin vanhoilliset, ne söivät ja joivat ja nukkuivat ja olivat onnelliset.