United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sellaista tyttöä ei ole toista meidän pitäjässä! Sellaisia tyttöjä ei ole tuhkatiheässä missään muullakaan. Kun ei vaan tuo tyttöparka sairastuisi. Kun ei vaan kuolisi. Se olisi hirmuista! Katsokaa, kuinka se suutelee Samun otsaa! Voi tuhatturkanen! Antaisin kyykäärmeen paikalla iskeä otsaani, jos vaan tuollainen tyttö rientäisi myrkkyä pois imemään! Niin minäkin!
»Mitä, sinä narri!» Burbo huudahti kiivaalla äänellä ja hänen tuuheat kulmakarvansa vetäytyivät synkkään ryppyyn hänen villien ja verestävien silmiensä yläpuolella. »Kuinka, niskotteluako? Minä varotan sinua.» »Olen sanonut», tyttöparka virkkoi pannen kädet ristiin rinnalle. »Mitä, typykkäiseni, kaino vestalini, sinä et tahdo enää mennä sinne. Entä jos sinut viedään sinne!»
"Mutta mitäs siitä väliä pidit, eikö niin?" täytti Hovilainen. "Mutta minä tiedän", jatkoi hän kouristaen Annan käsivartta niin että tyttöparka kirkasi, "että jos sinä toisen kerran, minun kiusallani ja uhallani menet sinne, niin väännän nenäsi nurin. Virnaile sitten sorealla naamallasi."
Sillä välin tulivat valitushuudot tuolla tonttimaalla äänekkäämmiksi ja valittavammiksi. Rouva Angelin näytti vielä vähän epäilevän. "Sinun täytyy juosta noutamaan jotakin lääkäriä, tyttöparka. Minä en voi mitenkään auttaa." "Kyllä te voitte, tulkaa mukaan! Minä en tiedä, missä lääkäri asuu.
Se on kapteeni Mironov-vainajan tytär, jonka olen pelastanut Pugatshevin rosvoilta ja jota nyt saatan isäni luokse maalle, jonne hänet jätänkin". "Kuinka! Sinuako sitten minulle äskön ilmoitettiin? Mitä hulluja tämä merkitsee?" "Perästä kerron kaikki. Mutta rauhoita nyt taivaan nimessä tyttöparka, jonka sinun husaarisi ovat peloittaneet pahan-päiväisesti". Surin ryhtyi heti kohta toimiin.
NIILO. Helena, saattaisitko minulta totuuden peittää hetkenä tänlaisena, jolloin sydämmemme toisiinsa sulivat, jolloin sielu sieluun yhtyi ja pyhä liitto meidät toisiimme sitoi? HELENA. Niilo, oi, armahda! NIILO. Eikö ole sinulla mitään lisättävää? HELENA. Ei mitään. NIILO. Eikö mitään selitystä? HELENA. Ei mitään ei mitään? NIILO. Niinpä en voi muuta kuin surkutella sinua, tyttöparka.
Matka meni onnellisesti ja kaupungissa tuli yleinen riemu, kun kuultiin, että tyttöparka oli tullut pelastetuksi, sillä, vaikka tuntematon, oli hän ollut kaikkein sääliväisyyden esineenä. Lovisa taisi tuskin käsittää onneansa, kun hän pitkän, tuskallisen eron-ajan perästä jälleen sulki rakkaan sisarensa syliinsä.
PELTOLA. Malttakaa, minun käy häntä kumminkin sääli. En minä sinun onnettomuuttasi tahdo, tyttöparka; jos vaan laitat asian selväksi, niin olen valmis sovintoon. HELENA. Kiitoksia, isäntä! Jumala palkitkoon teille hyvyytenne! Minä teen, mitä vaan tahdotte, mutta auttakaa minua, neuvokaa minua, koettakaamme yhdessä saada kaikki hyväksi jälleen.
Jääkää tänne, nuori tyttöparka, minä koetan teille suojaa antaa." Pastori käski nyt sisälle Maijan, vanhemman tytärpuolensa, ja käski hänen olla Margareetalle avullisna, ja hankin minä sitten itselleni pussin, edes-antaen sitten, jossa minulta vaan sitä kysyttiin, että minä kaupunkiin mennä aivoin suolaa lapsien ja perheen tarpeeksi ostamaan.
»Ettäkö on paljasta vettä?» sanoi vaimo, joka huomasi katseen. »Ei niinkään, siellä on poroja pohjalla, ja sikuria pannaan lisäksi.» Hellu lämmitteli itseään uunin edessä. Ojensi pieniä, laihoja käsiään valkeata kohden ja hieroi niitä aina välillä yhteen. Hän oli surkean näköinen, tyttöparka, silmät kipeät, toisella vielä vähän näki, toisella ei ollenkaan.