United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
PATRIK. Te rahjut! käsittäkäät olevamme sitä kansaa, joka mailmalle toi tietojen valon, joka filosofian tulisoiton nosti korkuuteen, joka tutkisteli ja selitteli ihmissuvulle himpeän entisyyden kalliit hengenaarteet, sitä kansaa, jonka kieli kaikkialla maa-pallon kamaralla kaikuu, idässä, lännessä, pohjassa ja meress'. Tiedättekö, roistot, että olemme ihan tätä kansaa?
Ja keihäin, kiivin pohjoista me kohti samoamme, siks kunnes Thulen saarelma meress' on vastassamme. On siellä vala arvossaan ja uskollisuus vielä. "Niin pitkälle kuulin laulua. "Silloin herätti minut torvea toitottaen goottivartiosto, joka järjestystä rakastavan kuninkaamme käskystä kulkee öisin pitkin kaupungin katuja. "Pane tämä alku muistiin. Kenties saat vielä kerran lopunkin laulaa.
"Hän ku kalain matkat meress' ohjaa, Lintuin retket ilmass', että sinne Saapuvat ne kuin hän kutsuu, hänpä Mun myös tänään kirkkons' sallii löytää." Hetket vieri. Vettä vaan ja usvaa Vanhus näki, tieltään eksyneenä, Uupua hän alkoi, raskaammalta Soutu tuntui, käsi puutuneelta.
Paari, jota neljä miestä kantoi, oli peitetty purppuravaipalla. Kuninkaan takana kulkivat Adalgot ja Goto. Adalgot lauloi harppunsa säestyksellä: "Tie, kansat, meille aukaiskaa! Me viime gootit oomme; ei kruunua meill' loistavaa, vaan kuningasta tuomme. Ja keihäin, kiivin pohjoista me kohti samoamme, siks' kunnes Thulen saarelma meress' on vastassamme.
Entisiä edessäni Aikoj' ajatellessani, Monet muistuu mieleheni, Johtuu joskus järjelleni; Kuinka kaikkein Korkeamman Tahdon täytyy tarkkaisimman Tapahtua tähdiss', tuuless', Maassa, muuallakin, meress', Ihmeellisest' itse ilmass'. Joka paikass' juuri julki Kuinka kaitsi kuningasta, Varjel' vaaroist', vahingoista, Alust' armollisest' autti Jumal' itse ihmeellisest'. Nimittäin Narvan nurmell' Voiton veti vähäll' väell' Venäläisilt' verrattoman; Puolan pelloll' päästyänsä Väkinensä voiton väänsi, Augustusta ahdisteli, Pahan paavin parvest' päästi, Saattoi Saksass' voimallisest' Vapauden vainotuille. Mutta muuttuivat mokomat Otolliset onnen otsat, Sangen suureksi suruksi, Kadotukseksi kovaksi, Pyrittyä Pultavahan, Tartarilt' talutettua. Vaka valta varjel' vielä Voideltuaan voimallisest', Pehtaroi kun Benderissä, Soti sijass' soukkaisessa, Turkin tuiman tanhualla, Monta maahan martaaks mätti, Janitsaarein ioukost' jätti. Jumal' jälleen johdatteli, Joukkoinensa johdatteli Kotihinsa kulkiessa. Mureheksi riemu muuttui, Sangen suureksi suruksi. Vaikka vaivoin vaadittihin, Pahat pois pakenemahan, Kuiten kaikkein Korkeamman Tapaht' tahdost, totisimman, Että eros esivalta, Kuoli kuulu kuninkaamme, Lankeis luodilt' laumaltansa. Kätes kiivahast' kirottu, Sormes, suones sadateltu, Kinttus kivust' kuivatkohon, Jäsenesi jäätyköhön! Joka joutses jännittelit, Panit pyssyt paukkumahan, Ampumahan arvollista, Voideltua voimallista! Kukkulat kaikk' korkeammat, Tunturit te Tanskan tuimat, Norjan niityt, nurjat nurmet, Manterehet, maat ja metsät Mureeks mustaks muuttukohot, Surekohot surkiasti!