United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mene katsomaan.» »Niinpä se Jussi on nyt kuin väärältä kyleltä noussut. Etkö sinä ole mun lakkiani nähnyt?» Matti etsiskeli paitasillaan lakkiansa, hajoitellen vaatekasoja penkeillä. »Aina sun lakkisi on kateessa.» Matti kävi ottamaan tulta päreeseen. »Oliko?» kyselivät rengit. Kuului olleen. No tuliko hevosella se isäntä? Ei Maija tiennyt.
"Sen sinä, lempo vie, valehtelet!" ärjäsi Matti, kun eukko tämän ilmoitti. "Täällä ei likimainkaan ole minkäänlaisia kääsejä". Tuo oli toinen kumma, jota eukko ei voinut ymmärtää. "Poika hiidessä, kääsit poissa!" huusi hän suu auki. "Jumal' avita! Tätä en minä ymmärrä!" "Sinä! Sinäkö mitään ymmärtäisit, sika!" ärjäsi Matti.
Asemalaiturilla makasi Matti vuoteella ja iso joukko uteliaita ja surkuttelevia ihmisiä hyöri ympärillä. Ei hän ollutkaan kuollut, sillä talossa, johon hän onnettomuuden paikalta vietiin, saatiin hän tainnuksistaan heräämään. Likellä asuvalle työ-insinörille toimitettiin heti asiasta tieto ja hän ryhtyi toimiin, että takaisin palaavalla junalla saataisiin teloittunut lähetetyksi sairaalaan.
Sanopa nyt miten hyväsi, vaan jos hupiset joutavata, niin suutun sinuun iäksi. Poika vain nauroi ja meni. Hintti kääntyi muuanne ja huokasi: Voih! kun pitää ihmisen olla niin tyhmä, ettei osaa kirjoittaa. Matti oli saanut tiedon. Vai nyt käymään, ajatteli hän itsekseen kävellen tuvan lattiaa.
Kun Matti syntyi maailmaan, Niin isä, äiti naurahteli; Kun Matti muutti Manalaan, Jo koko kylä riemueli. Hautakirjoitus. Sivals taas tuo Tuonen miekka; Kaatui multaan kirjaniekka. Hän, jos kuka elämässään, Tunsi kaikki neljä ässää. Werraton autuus. "Miekkoset nuo kukat," näin pakis ylkänä lemmekäs Kalle, "Kaatua kuolla he saa, sulo Liisa, sun kenkies alle!"
Juu, juu, vastasi Kristo, hän kilistää heidän kanssaan lasiaan ja sanoo: kool pruu! Kool pruu, sano Hiislunti muijaansa, irvisti Jussi. Ja Maijala valakkaansa, lisäsi Miia. Niin, sanoi Matti, miksi turmelemme itsemme ja miksi seuraamme herrain esimerkkiä, kun siitä kumminkaan ei kunnian kukko laula? Niin vallesmanni tekee, mitä virkansa vaatii, puhui Malakias.
Yksin taivaan linnuillakin on uskollisuutta, rakkautta ja uhraavaisuutta ja ihmissydämessä piileytyy niin paljon vilppiä ja petosta, vaikka hän on jaloin kaikista Luojan luomista olennoista. Noita mietti Matti niin hartaasti ett'ei huomannut ennenkuin oltiin Matin entisen palveluspaikan pihalla. Mentiin nuorten huoneesen tervehtimään heitä.
Von Essen, se vanhus sorja, tuli hehkuva rinnassaan, lumipäinen, kookas, norja, hän kimmosi kiukuissaan. "Pois", huusi hän, "lurjus, pian, pois tallihin käy takasin, ja myötäsi, ratsun sijaan, heti ruoska sa tuo tukevin." Tuo Matti on mies, joka tuonaan oli luoteja kestellyt, kuninkaalt' oli saanut muonan, vaikk' Essenin leivässä nyt.
Leenan vuoteesen heitti Matti pojan, joka siinä itki kunnes nukkui; sitten kantoi hän humalapäisen eukkonsa sisään ja asetti hänet makaamaan lapsen viereen. Kun aurinko nousi ja Jolsan saarella vielä kaikki nukkuivat, oli asema ihan toisellainen Rytilässä. Patroni Kaarle Kornman oli kuollut, saamatta viedä terveisiä ainoiselta lapseltaan rakastetulle puolisollensa.
Siellä tutustui häneen Matti, kun hän oli isänsä luona ollessaan maksamassa mökin päivätöitä Hemmolassa. Tätä nykyä Matti oli ollut aivan toisaalla päin renkinä, ja Hintin tapaaminen toi hänelle juuri kuin uutta elämän virkistystä. Mitähän siitä tulisi, jos kaikkia ääniä kuunneltaisiin, sanoi muutamakseen Matti Hintille. Onhan metsässä paljonkin kelloja.