United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Adalgot oli synkkämielisenä, vaikkakin kyynelittä kertonut nuorelle vaimolleen kuninkaan päätöksen vaimoihin ja lapsiin nähden. Hän luuli vaimonsa rupeavan valittamaan ja voihkimaan, kuten hän itse oli ollut tehdä. Mutta hänen ihmeekseen ei Goto liiaksi säikähtänyt. "Olen sen arvannut aikoja sitten, Adalgot. "Se ei ole onnettomuus. Rakastetun menettäminen elämässä on onnettomuus.
Hän löi iloissaan kätensä yhteen. "Jalastasi vuotaa verta", sanoi nuorukainen huolissaan. "Salli minun imeä veri haavastasi, jos käärme on purrut sinua." "Sen sain terävästä kivestä. "Parempiko olisi, jos sinä kuolisit?" "Mielelläni kuolisin sinun tähtesi, Goto! "Mutta myrkky olisikin suussa vaaratonta. "Salli minun sentään pestä haavasi. Minulla on mukanani etikkaa ja vettä.
Hänen vasemmalla puolellaan lepäsi kaarevassa kansilevyssä, joka oli aikoja sitten nostettu sarkofagin päältä, Julius. Molempien dioskurien yhdennäköisyys ilmeni entistä enemmän nyt, kun kuolema oli laskenut varjonsa molempiin. Ystävysten välille Goto ja Liuta olivat peittäneet kolmannen ihmisolennon. Matalalla multakummulla lepäsi, jalo pää näkyvissä, roomalaisnainen Valeria.
Hän heilahdutti vuorisauvaansa keihään tavoin ja tähtäsi sillä niin tarkoin, että sen rautainen kärki lävisti käärmeen kapean pään seivästäen sen maahan. Käärmeen pitkä ruumis vääntelehti kuolon kamppauksessa sauvan ympärillä. "Goto, oletko vahingoittumaton?" "Olen, sinun ansiostasi."
Hämmästyksestä sanattomana Goto vaipui polvilleen. Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä ja Adalgotiin katsoen hän huoahti: "Siis ei veljeni. "Oi, Jumalani "Terve, Apulian herttua. "Hyvästi! Ainaiseksi!" Hän kääntyi aikoen lähteä. "Hän ei ole sisareni", huudahti Adalgot riemuissaan. "Se olikin parasta koko Apulian herttuakunnassa.
"Mutta minä lähetin hänet tavallista nopeammin matkalle, kun olin huomannut, ettei edes luuloteltu sisarussuhde ollut estänyt häntä epäveljellisesti rakastumasta pojantyttäreeni Gotoon. "Olisin voinut enintään sanoa hänelle, ettei Goto ole hänen sisarensa.
Miellyttävästi tervehtien hän viittasi tyttöä tulemaan lähemmäksi. Hän astuikin pylväskäytävän kynnyksen yli terassille ja virkkoi punastuen: "Sinä puhut rakastettavasti, herra kuningas, vaikkakin hassunkurisesti. "En ole kuningatar. "Olen paimentyttö Goto.
Mutta yöllä, kun Goto nukkui, hän hiipi hiljaa tämän huoneeseen. Kuu loi vienon valonsa tyttösen enkelimäisille kasvoille. Adalgot pysähtyi kynnykselle. Hän ojensi oikean kätensä Gotoa kohti. "Näen vielä sinut, Gotoni", kuiskasi hän. Heti sen jälkeen hän meni vaatimattoman alppitalon kynnyksen yli. Tähdet alkoivat vähitellen vaaleta.
Paari, jota neljä miestä kantoi, oli peitetty purppuravaipalla. Kuninkaan takana kulkivat Adalgot ja Goto. Adalgot lauloi harppunsa säestyksellä: "Tie, kansat, meille aukaiskaa! Me viime gootit oomme; ei kruunua meill' loistavaa, vaan kuningasta tuomme. Ja keihäin, kiivin pohjoista me kohti samoamme, siks' kunnes Thulen saarelma meress' on vastassamme.
"Tässä, herra kuningas", huudahti Goto innoissaan ottaen paimenlaukustaan kultarahan, "tämä on viimeinen kuudesta." Kuningas otti sen hymyillen, laski sen Liutan oikealle kämmenelle ja löi sen sitten alhaalta päin hänen kädestään, niin että se putosi kilisten mosaiikkilattialle. Kuningas lausui samalla: "Minä vapautan sinut, Liuta, ainaiseksi, menemisesi ja tulemisesi, ollos vapaa ja moitteeton.