United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin tietäisit naiselle tietä antaa. Seisahdu, armollinen herrasväki, ja kuule mitä halvalla talonpojalla on sinulle sanottavaa! Kust. Armas Elli, sinut nähden Maan ja taivaan unhotan ma, Ja sun suloutes tähden Tulta tuonen rinnassain. Hah, hah, haa! Hah, hah, haa! Kalavettäkö muistat vaan Kun taivaan, maan sa unhotat Ja hattusikin pudotat.
Kas Suomenlahdella hyrskyt ja laajat Laatokan ve'et ja vuolaan Tornion tyrskyt ja Maanselän harjanteet ne halkoo Suomea suurta, ne pilkkoo kansaa sen, ne katkovat Sammon juurta, ei juurru se uudelleen: Vaan kaikki Wäinölän lapset jo eksyi toisistaan, kuin tuulispäässä hapset ne kaikk' ovat hajallaan: ei Aunus, Vepsä tunne, kust' Eestein kulkee tie, ei Karjala tiedä, kunne jo Kainuu häipynyt lie.
Isä neuoi poikoansa, Vanhin vaivansa näköä, Kun kuki sukimojansa, Itse ilmöin luomiansa: "Poikueni, nuorempani, Lapseni, vakavampani, Kun sulle halu tulevi, Naia mielesi tekevi, Tuoa minneä talohon, Emäntätä etsiellä, Nouse aamulla varahin, Aivan aika huomenessa, Katsele kyliä myöten, Katsele talo talolta, Kust' on savu ensimmäinen, Siitä naios poikueni." Pani poikanen opiksi.
Maahan kumartui ja sormin kulki kahvan kaunehia tunnustellen, tunsi Ilmarisen ihmemiekan, tunsi kirjat, tunsi kullat, helmet, tunsi Väinön vanhat taikamerkit. Mutta kummissansa kansa kertyi äijän ympärille tiedustellen: »Miekan tunnetko ja mist' on tullut, kust' on tänne päässyt päivän pilke?» Silloin Virokannas päänsä nosti katseen ylvään yli kansan luoden: »Kalvan tunnen, tunnen kantajankin!
Kas Suomen lahdella hyrskyt Ja laajat Laatokan ve'et Ja vuolaan Tornion tyrskyt Ja Maanselän harjanteet Ne halkoo Suomea suurta, Ne pilkkoo kansaa sen, Ne katkovat Sammon juurta, Ei juurru se uudelleen: Vaan kaikki Väinölän lapset Jo eksyi toisistaan, Kuin tuulispäässä hapset Ne kaikk' ovat hajallaan: Ei Aunus, Vepsä tunne, Kust' Eestein kulkee tie, Ei Karjala tiedä, kunne Jo Kainuu häipynyt lie.
Vaan kaikki Väinölän lapset Jo eksyi toisistaan, Kuin tuulispäässä hapset Ne kaikk' ovat hajallaan: Ei Aunus, Vepsä tunne, Kust' Eestein kulkee tie, Ei Karjala tiedä, kunne Jo Kainuu häipynyt lie.
Mist' on saatu saajanainen, kust' otettu onnellinen? "Tuolt' on saatu saajanainen, tuolt' otettu onnellinen takoa Tanikan linnan, uuen linnan ulkopuolta. "Eipä vielä sieltäkänä, ei perän pereäkänä! Tuolt' on saatu saajanainen, tuolt' otettu onnellinen Vienan pääliltä vesiltä, ulapoilta auke'ilta. "Eipä vielä sieltäkänä, ei perän pereäkänä!
Se aika oli armainen, ma laulelin kuin leivonen; ei ollut huolet seurassa, kun vaan ol' leipää kontissa ja lähde lehdossa. Niin kevyt sydän sykkäili ja mieli raitis liiteli kuin perho puhdas ilmassa; niin miks'ei oisi muistissa ne ajat armahat! Kust. Killinen. Iltalaulu. Hiljaa, hiljaa! Ilta on. Taivas tummeneepi, luonto tyyntyy lepohon, maa jo himmeneepi.
Vasemmalla asuinhuone ja penkki, jolla on sanko, rainta ja muutamia maitopyttyjä kumossa. Siitä vähän matkaa perällepäin kiikku. Oikeaan pisteaita, johon porraslauta on asetettu. Sen toisella puolen karjapiha. Etempänä aitta, jonka edessä hirrenpää on portaana; aittaa likellä suurenlainen, tasainen kivi. Perällä pisteaita porttineen. Leena istuu penkillä vasempaan, lukien kirjaa. Kust.