United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä huolin piika nuori, Jos mun heitti poika nuori; Kyllä muoto muita tuopi, Kasvo kaunis kaupan saapi Luonto luovun luoksi tuopi, Veri vierehen vetävi; Tuopi toisen ja paremman, Antavi avullisemman. Hylästiinpä, heitettiinpä, Maa lehto lepeämähän, Hyvä halme hyötymähän, Hyvä maa makoamahan, Koivikko kohenemahan, Katajikko kasvamahan.
Vielä muistan muunki päivän, arvoan ajan paremman, kun ajoit Kalevan kasken, Osmolan salon sivallit: heitit koivun kasvamahan, puun sorean seisomahan linnuille lepeämiksi, itselleni istumiksi." Siitä vanha Väinämöinen kohottavi kokkoansa; mies on nousevi merestä, uros aallosta ajaikse, siiville sijoitteleikse, kokon kynkkäluun nenille.
Niin tuli kevätkäkönen, näki koivun kasvavaksi: "Miksipä on tuo jätetty koivahainen kaatamatta?" Sanoi vanha Väinämöinen: "Siksipä on tuo jätetty koivahainen kasvamahan: sinulle kukuntapuuksi. Siinä kukkuos, käkönen, helkyttele, hietarinta, hoiloa, hopearinta, tinarinta, riukuttele!
suin suorin, liedoin, pelkäämättä puhu ja lausu tahtos, lausu julki kaipuus; on siihen vastaus jo valmis mulla.» Beatriceen katsoin; tämä kuuli ennen kuin puhuinkaan ja mulle merkin hymyi, mi siivet tahtoni sai kasvamahan. Ma sitten aloin: »Tunne ynnä järki tulivat teillä tasapainoon silloin, kun ilmestyi Ens-Tasapaino teille.
Sitä muistakame kaikki, Parikunnallemme ratki Hoikotella, toivotella, siunausta Jumalalta, Joka ensin itse vissin Aviokäskyn sääsi, Evan pienen pani viereen Adamille paratiisiin. Perillisiäki kanssa Jumal' aina armostansa Heille suokoon, ynnä tuokoon kasvamahan kaunihisti, Hyvyyessä, siveyessä, Jost' on kunnia heille, Maalimalta, kaikkialta, ilo enkeleillä kanssa.
suin suorin, liedoin, pelkäämättä puhu ja lausu tahtos, lausu julki kaipuus; on siihen vastaus jo valmis mulla.» Beatriceen katsoin; tämä kuuli ennen kuin puhuinkaan ja mulle merkin hymyi, mi siivet tahtoni sai kasvamahan. Ma sitten aloin: »Tunne ynnä järki tulivat teillä tasapainoon silloin, kun ilmestyi Ens-Tasapaino teille.
Saattoi sampuen muruset, kirjokannen kappalehet nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen, kasvamahan, karttumahan, saamahan, satoamahan olu'iksi ohraisiksi, leiviksi rukihisiksi. Siinä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Anna, Luoja, suo, Jumala, anna onni ollaksemme, hyvin ain' eleäksemme, kunnialla kuollaksemme suloisessa Suomenmaassa, kaunihissa Karjalassa!
Sanoi vanha Väinämöinen: "Siksipä on tuo jätetty: lintujen lepeämiksi, kokon ilman istumiksi." Sanoi kokko, ilman lintu: "Hyvinpä sinäki laait: heitit koivun kasvamahan, puun sorean seisomahan linnuille lepeämiksi, itselleni istumiksi." Tulta iski ilman lintu, valahutti valkeaista. Pohjaistuuli kasken poltti, koillinen kovin porotti: poltti kaikki puut poroksi, kypeniksi kyyetteli.