United States or Central African Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
"No, jospahan niinkin..." "Viisaspahan se oli Lippa, kun ei kotimieheksi jäänyt ... ei sitä häjyä olisi uskonut... Noo, ruuna, koetetaanpas nyt tämän vaihdokkaan tapoja ... tokko sulta jalat löytyy, poika ... pysytteleppäs jälessä, Matti ... ke, ke, mitä siinä mieluilet?
Missä hän mulle Ruusuista rannan Seppelen solmi, Oi, sano, oi! Kun sinä liitäin, Laulaen lensit, Tokko hän silmät Sinuhun loi? Käskikö silloin Tänne sun tulla Tietoja tuomaan? Oi, sano, oi! Saitko sä kuulla Kultani äänen, Vieläkö virsi Suustahan soi? Jospahan lauloi, Muistiko mua? Lausuppa leivo, Oi, sano, oi! Tyhjennä kaikki Tietosi mulle, Kerro nyt kuinka Kultani voi?
Ei voinut tavata onnellisempaa ja sirompaa paria kuin vapaaherra ja hänen sinisilmäinen rouvansa. Jospahan vain olisi ollut perillinen, kaiken tämän loiston ja rikkauden tuleva perijä, niin olisi heidän onnensa ollut täydellinen. Ja nyt oli syntynyt pieni tyttö. Isästä oli uusi tulokas maailman kauniin lapsi ja äiti oli siitä aivan ylpeä.
Olispa minulla sinulle, poikaseni, jotain antamista, mutta tokkohan kelvannee. Mitä? Olisko isällä raha-apua vai mitä? kysyin minä. Hm, hm! Onpa sitä elämässä kalliimpaakin kuin kulta ja hopea, arveli isä. Jospahan olisit isän poika, niin antaisin sinulle kaiken tietoni. Arvasin mitä tietoja hän tarkoitti ja vastasin: Enhän minä niitä muistaisi. Yks yö ne muistoon painaa, sanoi isäni. No, miten?
"Jospahan kerran saisin edes yhden noista hylkiöistä käsiini," lisäsi hän. "Mitäpä neekeri tarvitsee lukemista, kirjoittamista ja Jumalan tuntemista, kunhan nuo roistot vaan osaavat kahvia ja pumpulia istuttaa ja viljellä, niin siinä on heille jo kyllin ja yhtäkyllin.
Jospahan silloin elämän illoin saisimme Eliaan vaunuilla matkustaa. Muistaas sinä suruinen suomalainen että sulta on kaatunut kansalainen, mi työssä, toimessa, meistä muista on eroavainen. Eläös sinäki nuorukainen, pyrkiös nuori nainen toivosi samahan satamahan, jotta viimein, kun kutsuvi Luoja tuonelan tuvalle täältä pois, onnellisena, autuaana käskeä Hän sun vois.
Työtään silmäsi sitten mielissään hymyellen, saksihin tarttui, katkaisten kudelankojen päitä, ääneti vain, mut näin toki haasteli hän sydämessään: »Tuskin on kangasta sievempää; puna tuo miten kauniist' yhdistyy sinen kanssa, ja reunassa rihmanen keltaa! Jospahan huomenna tuosta jo ois hame päälläni mulla!
Oi, kumpuhan hän ei viipyisi poissa, jospahan hän tulisi kotiin nyt juuri jolloin Gabriellen mielestä vanha rakkaus, jonka hän syvästi surren luuli sammuneen, jälleen leimahti ilmi tuleen! Hän nousi ja rupesi käymään edestakaisin kuistin lattialla, aina väliin puiden välistä katsellen, eikö Robertia jo näkyisi.
Viimein hän lopetti laskunsa ja sanoi: "ei kannata näet enää helpottaa; enemmän makaavat itselle." "No jospahan antaisin neljä markkaa", ehdotti Martti. "Ei", sanoi kauppias ja kääntyen puotilaiseensa käski: "pane pois paikoillensa". Poika asetteli kalosseja parin kerrassaan hyllylle ja silloin luuli Martti jo toden olevan käsissä. "Pannaan taaskin riitaraha kahtia", esitti hän.
"Jospahan saisin vielä vuodenkaan takaisin entisestä elämästäni, niin olisi toki molemmat veljeni terveinä ja raittiina ja oma nimeni tahraantumatonna. Mutta nyt nämä katkerat muistot viiltävät sydäntäni. Minua onnetonta! En voi enään toiseksi muuttaa sitä, mikä tapahtunut on. Haa jospa kuolema pelastaisi kärsimiseni! Mutta mihin sitte? Kadotus ja helvetti suurentelevat vaan kitaansa.