United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Käykää sisään, käykää sisään", toisti Robert vähän kärsimättömästi, avatessaan huoneensa oven ja kädellään viitatessaan Danielille, "käykää sisään, niin saan kuulla mitä Danielilla on sanottavaa..." Daniel kumarsi muutaman kerran jyrkästi, raapasi jälleen päätään ja seurasi sitten pitkin, varovaisin askelin Robertia hänen huoneesensa.
Hänen kasvoillaan oli raskas, melkeimpä karkea ilme; hän ei ollut rakastava puoliso, jota Gabrielle sykkivin sydämmin oli odottanut, hän oli vakava, mietiskelevä pappi, jonka sydämmessä ei luultavasti ainoakaan niistä tunteista, jotka hänen vaimonsa sydämmessä, saavuttaisi vastausta. Gabrielle jäi liikkumattomana seisomaan ja katseli Robertia.
Gabrielle otti nenäliinan silmiltään ja kääntyi Robertia kohti. "Niin, olet oikeassa!" huudahti hän innokkaasti, "meidän täytyy luottaa tulevaisuuteen, on liian myöhäistä nyt enää epäillä? Ja minä tahdon luottaa siihen!
Luultavasti ja aivan varmaankin häntä nyt siitä moitittiin täällä kotonakin eikä vain Helanderissa. Ja nyt itki ruustinna sitä ja itki samalla kaikkea muutakin surkeutta. Robertia myös, josta ei ollut moneen aikaan mitään kuulunut.
Oi, kumpuhan hän ei viipyisi poissa, jospahan hän tulisi kotiin nyt juuri jolloin Gabriellen mielestä vanha rakkaus, jonka hän syvästi surren luuli sammuneen, jälleen leimahti ilmi tuleen! Hän nousi ja rupesi käymään edestakaisin kuistin lattialla, aina väliin puiden välistä katsellen, eikö Robertia jo näkyisi.
Ikävöiminen, joka oli hänet vallannut muuttui vähitellen tuskalliseksi levottomuudeksi. Miks'ei hän jo tullut? Oliko jotakin tapahtunut, eikö hän milloinkaan enää saisi nähdä Robertia? Vihdoinkin hän näki hänen tulevan katua pitkin ja menevän metsään, joka ympäröi heidän asuntoaan. Hän huokasi huojennuksesta ja painoi kättään sydäntään vastaan.
Anteron nauru oli katkennut yhtä pian kuin se oli tullutkin, mutta hän kuuli vielä sen kaikua korvissaan. Samalla tunsi hän siitä vastenmielisyyttä sekä itseään että Robertia kohtaan. Mitä naurettavaa siinä on, että Risto on kosinut ja saanut rukkaset? Mikä tuo Anette on, ettei Risto kelpaisi hänelle? Siksikö, että hän on Tolonen?
Vaikeat taistelut, katkeran raivonsa kätki hän yksinäisiksi hetkikseen; koska hän kerran oli suostunut seuraamaan Robertia tänne, oli hän lujasti päättänyt täyttää velvollisuutensa ja, niin paljon kuin hänen voimassaan oli, tehdä heidän elämänsä täällä maaseudulla siedettäväksi. Melkein keskeyttämättömän hiljaisuuden vallitessa joivat he teensä.
Lakon päättymisen herättämä yleinen tyytyväisyys tarttui sahanhoitajaankin ja sai hänen tuntemaan Robertia kohtaan jalomielistä anteeksi antavaisuutta, jota tavallisesti osoitetaan voitetulle viholliselle. Tuon levottoman kesän perästä koitti tavallista rauhallisempi syys ja talvi.
Gabrielle ei vastannut, vaan katseli akkunaan pilkallinen hymy huulilla: tätä nykyä oli hän itse mielestään se, joka ei ollut terve, joka itse ikävän kiusaamana oli poismatkustamisen tarpeessa, ja pastorin sanat herättivät vaan hänessä melkein karvasmielisen tunteen Robertia vastaan.