United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Valitsemansa erilaiset elämän urat olivat tosin myöhemmin eroittaneet heidät toisistaan, mutta Bernfeltin oleskellessa Tukholmassa, tapasivat he joskus toisensa erään hänen sukulaisensa luona, joka suuresti ihaili Robertia.
Ero Robertista oli elvyttänyt eloon jo puoleksi hervonneet tunteet; kaukana hänestä, poissa Ryforsin raskaasta todellisuudesta, joutui hän jälleen nuoruuden muistojen valtaan, sai häntä ikävöimään. Vaikk'ei hän ikävöinyt kalpeaa, totista pappia, pieniä huoneita, joissa hän tavallisesti istui katsellen merelle, kaipasi hän entistä Robertia, jonka täytyi jälleen palata.
Ja illoin kun hänet joskus valtasi yksinäisyyden tuskallisuus, niinkuin valtaa ihmisen kummitusten pelko isossa autiossa huoneessa, puhkesi hän usein mitä katkerimpiin syytöksiin, jotka eivät koskeneet yksistään Robertia, joka oli pakoittanut hänen muuttamaan tänne vihattavaan seutuun ja tohtoria, joka jätti hänen yksin, vaan koko sitä voimaa hän ei uskaltanut sanoa Jumalaa joka oli saattanut hänet siihen onnettomaan asemaan, missä hän oli.
Hänen ensimmäinen aikomuksensa oli juosta Robertia vastaan ja heittäytyä hänen syliinsä, mutta hän ei sitä täyttänytkään, vaan seisoi liikkumattomana kuistilla odottamassa. Hitain askelin nousi Robert kuistin portaita; katsomatta Gabrielleen nyykäytti hän hajamielisenä päätään, ripusti hattunsa naulaan ja meni saliin.
Noiden herrain väli oli muutoin aina varovaisen kauhea, eivätkä he keskusteluissaan koskaan menneet Robertin sairautta koskevaa alaa ulomma; mutta tohtori hoiti Robertia sellaisella huolella ja tarkkuudella, että tämä sekä heltyi että hämmästyi.
Hän onnitteli Robertia hänen laakereistaan, sulkien siihen Anteron ja Ristonkin, onnitteli Lauriakin hänen lyyrystään ja ruustinnaa hänen poikiensa menestyksestä, kaikille ja kaikista oli hänellä joku ystävällinen sana sanottavana. Tuli puhe Paavon käynnistä pappilassa ja sen johdosta heränneistä.
"Ja mitäs pastori aikoo tehdä ... hm ... saadakseen ... työväen tilan paranemaan?" hän vihdoin kysyi ja katsoa karsasteli Robertia pilkallisella vaan samalla aralla katseella. "Sitä minä en voi tässä selvittää. Minä tiedän kumminkin, etten vaadi mitään suunnattomia, ehdotellessani että herra Bång alentaisi tavaroittensa hintaa.
Sydämmessään hän kyllä teki ankaraa vastarintaa ja nimitti Robertia julmaksi ja tunteettomaksi ja jäätyään yksin tulisi hän kyllä antamaan tuntemansa tuskan valtavasti puhjeta esiin, mutta hän tunsi miehensä ja tiesi, että, niin hyvä ja mukautuva kuin hän saattoikin olla, löytyi kuitenkin kohtia, joissa hän ei antanut perään, ja Gabriellen ylpeys esti häntä herättämästä kohtauksia, kyyneleitä ja nuhteita, joista ei kuitenkaan olisi mitään hyötyä.
Vihdoin tulikin tuo ulkonainen sattuma, joka oli omansa täydentämään hävitystyön hänen sisimmässään. Kirjanpitäjä Sidvall muutamine uskontovereineen oli pannut toimeen kokouksen lähetyshuoneessa, erään tunnetun saarnamiehen sinne saavunnan johdosta, vaan omantunnon syistä he eivät tahtoneet Robertia mukaan.
Silloin koristi Hanna yliskamarin rappuja Robertia varten. Nyt makaa Robert siellä sairaana ja kalpeana ja rykii ja sylkee verta. Kun eivät vieraat edes vielä tulisi, ennenkuin hän herää. Ei hän jaksanut monta sanaa puhua. Mutta kotona hän nyt kuitenkin on, Jumalan kiitos! Mutta mitä hän mahtaa sanoa, kun kerran saa kuulla kaikesta, mitä täällä on tapahtunut?