United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tupa oli jaettu kahteen osaan: pyhähuone, jossa oli sohva, piironki, tuolia ja kaksi koreaa kukka-astiaa, sekä keittiö, jossa nykyään vaimo virui sairaana. Ilta-aurinko paahtoi kuumasti akkunaan, ja Robertia vastaan löyhkähti ovea avatessa lämmin, tukehduttava ilma, jota hänen sairas päänsä ja hermostonsa ei voinut sietää, ja hänen täytyi vetäytyä takaisin.
Kaunis, ilmeekäs ääni, joka notkeana mukautui niihin ajatuksiin ja tunteisiin, joita hän tahtoi tuoda esiin, hienot kasvojen piirteet, eloisa katse ja suopea hymyily kahlehti työmiehet, jotka istuivat hievahtamatta tarkkaan kuunnellen joka sanaa, Ainoastaan se työmies, joka ensin oli Robertia vastustanut, näytti epäilevän, ja nousi seisaalleen sekä lyhyesti lausui: "Pyydän että asiasta tehdään esitys."
Ei kukaan, joka vain pintapuolisesti tunsi Robertia, joka vain oli tottunut näkemään hänet hiljaisena, tyyneenä, kasvoissaan hillitty ilme, joka oli hänelle niin omituinen, olisi tuntenut tuota intohimoisen liikutettua miestä, joka sanojaan punnitsematta, vähääkään välittämättä siitä, miten katkeria ja pistäviä ne olivat, arastelematta syyti esiin epätoivoisen sydämmensä rauhattomia ajatuksia.
Becker osti laivan, joka vartavasten oli rakettu ja varustettu jäämeremmatkoja varten, ja kuormitti sen niin runsaasti kaikenlaisilla ruokavaroilla, että he saattoivat viettää ei ainoastaan yhden vaan parikin talvea kaukana pohjassa. Hetki löi, jona rouva Griffin oli jättävä poikansa hyvästi. Hänellä oli enemmän voimaa ja vakavuutta kuin oli toivonutkaan. Hän syleili ja siunasi Robertia.
Hänen ei kumminkaan tarvinnut kauvan tuumailla tokko lähtisi tapaamaan Robertia vai eikö, sillä eräänä aamuna, juuri kun hän oli istuutunut pulpettinsa ääreen, ison kassakirjansa eteen, Robert astui aivan äkkiarvaamatta konttooriin.
Gabrielle katsahti Robertia tutkivin silmin; hänen esiintymistapansa ja ilmeensä sai hänet pelkäämään. Mutta hän ei tahtonut vastustaa hänen toivomuksiaan, vaan lähti mukana rantaan, jossa kuleksivat edes takaisin, kunnes syys-ilman kylmyys pakoitti heidät lähtemään kotiin. Gabriellen rukouksista huolimatta ei Robert vieläkään tahtonut mennä levolle.
Sen sanottuaan hän istuutui ja pyyhki hien otsastaan. Hänelle oli ollut rasittavaa noin pitkän puheen pitäminen, mutta sydän oli niin täynnä kiitollisuutta ja rakkautta Robertia kohtaan, tämä kun usein oli auttanut hänen perhettään, ettei hän voinut vaijeta. Vieras työmies huusi heti "puheenjohtaja" ja nousi seisomaan.
Tuo salainen kiihoitus, jonka tuloksia ei voinut arvata näinä aikoina, jolloin kaikkialla väijyi työlakkoja ja rauhattomuuksia, pelotti häntä. Sen lisäksi hän pelkäsi Robertia, joka oli hänen vastuksenaan.
Ei mitään semmoisia ideaaleja ja haaveita! Apropos ideaaleja ja haaveita, tiedätkö mihin Snellman kehoitti Robertia ryhtymään? Lähtemään Lappiin tai Venäjän Karjalaan! Herra Jumala, ja mitä sinne?
Jumalan kiitos, te käänsitte, minä olin nähty, pelastajani lähestyivät ah! en voi selittää iloani. Mitä sitten tapahtui, itse tiedätte parhaiten. Kiitos, kiitos, rakas herra, siitä, että pelastitte vaivaisen elämäni." "Tätä nuorta herraa sinun tulee kiittää," kapteeni lausui osottaen Robertia, "jollei hän olisi nähnyt sinua mastonhäkistä, olisimme purjehtineet ohitsesi huomaamatta sinua."