United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Iras ja kultatukkainen Eunikekin katselivat häntä säälien, mutta ei hän enempää kuin Petroniuskaan näyttänyt heitä huomaavan. Heille merkitsi orjatarten läsnäolo samaa, kuin jos saapuvilla olisi ollut pari koiraa. "Sinussa on kuumetta," virkkoi Petronius. "Niin on."
EROS. No, rouva, lähennelkää, lohdutelkaa' IRAS. Se tehkää, hyvä kuningatar! CHARMIANA. Niin, tehkää, kaikin mokomin! CLEOPATRA. Mut antakaa, ett' istuudun. Oi, Juno! ANTONIUS. En, en, en, en! EROS. Silmätkää tänne, herra! ANTONIUS. Oh, hyi, hyi, hyi! CHARMIANA. Hyvä rouva, IRAS. Hyvä rouva, armas kuningatar! EROS. Hyvä, hyvä herra! ANTONIUS. Niin, herra, niin!
Iras impi, Hyvästi kauaks aikaa! Kyy onko huulillani? Jos noin kauniist' Eriät elosta, niin kuolon isku On vain kuin rakastajan nipistely; Se koskee, mut on mieleen. Tyynnä lepäät? Noin kuollen maailmalle julistat, Ett'ei se ansaitse jäähyväisiä. CHARMIANA. Pakahdu, paksu pilvi; sada, että Sanoa voisin: jumalatkin itkee. CLEOPATRA. Häpeän tästä saan!
ENOBARBUS. Minun ja meidän useampain kohtalo on mennä tänä iltana päissämme makuulle. IRAS. Tuossa on käsi, joka tietää siveyttä, jos mitään. CHARMIANA. Aivan niinkuin Niilin tulviminen tietää nälkää. IRAS. Vait, sinä hillitön vieruskumppanini! Sinä et osaa ennustaa. CHARMIANA. Jos ei kostea käsi tiedä hedelmällisyyttä, niin en osaa minä korvuksiani kynsiä.
CLEOPATRA. Palkkan' olen saanut. Taluttakaa mua pois! Mua pyörryttää. Oi, Iras, Charmiana! Ei, ei mitään. Alexas, mene miehen luo ja kysy Octavian näköä ja luonnett', ikää, Ja hiusten karvaa, muista. Heti joutuun! Ei, ei! Charmiana, Jos toiselt' onkin puolelta kuin Gorgo, Niin toiselt' on hän Mars. Charmiana, Mua sääli, mutta vaiti vaan! Nyt sisään! Kuudes kohtaus. Misenon lähellä.
Hän kirjoitti muutamia sanoja pienelle vahataululle ja ojensi sen Petroniukselle, joka paikalla lupasi toimittaa sen Vinitiuksen talolle. Sitten he läksivät sisempään pilaripihaan, istuutuivat marmoripenkille ja rupesivat juttelemaan. Kultatukkainen Eunike ja Iras työnsivät heidän jalkojensa alle pronssiset jakkarat ja nostivat penkin eteen pienen pöydän.
Egyptin tanssinukkina nyt meitä Roomassa näytellään; käsityöläis-orjat, Kädessä paljat, tuumapaut ja vyöllä Likaiset nahat, nostavat meit' ilmaan; Inhasta ravinnosta haiskahtava, Sakea hengen höyry meidät peittää, Ja niellä saamme heidän löyhkiänsä. IRAS. Jumalat varjelkoot! CLEOPATRA. Niin kyllä, Iras.
Tähän inhaan Mun jätät maailmaan, jok' ilman sua Ei paremp' ole pahnaa. Oi, Antonius! Oi, kuihtunut on sodan voittoseppel, Sen lippupuu nyt kaatui! Miehen verrall' On poika nyt ja tyttö; kaikk' on yhtä; Kuun alla kaikkinäkevän ei enää Mitäkään merkillistä. CHARMIANA. Malttukaatte! IRAS. Oo, hänkin kuollut, valtiaamme! CHARMIANA. Rouva! IRAS. Kuningatar! CHARMIANA. Oi, jalo, jalo rouva!
PROCULEJUS. Sen teen ma, jalo rouva. Rauhoittukaa; Ma tiedän, että tilaanne hän säälii, Johonka itse syypää on. GALLUS. Nyt nähkääs, Kuin olis helppo hänet vangiks ottaa. Vahtikaa häntä, kunnes Caesar tulee. IRAS. Oi, valtaemäntä! CHARMIANA. Cleopatra! Voi, kuningatar, sinä olet vanki! CLEOPATRA. Pian, pian, kädet! PROCULEJUS. Seis, seis, arvo rouva! Emme pettää, Vaan pelastaa teit' aiomme.