United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jos en oo su'ulta suuri enkä korkea ko'ilta, on mulla tulinen miekka, säkenevä säilärauta. Se onpi sukua suurta, laajoa lajipereä: onp' on Hiiessä hiottu, jumaloissa kirkastettu. Sillä suurennan sukuni, laajennan lajini kaiken, miekalla tuliterällä, säilällä säkenevällä." Neiti parka huokoaikse, itse tuon sanoiksi virkki: "Oi on Ahti, Lemmin poika!
Mutta minulla on työtä. Eräs idea, joka on pantava paperille HAMARI. Ah! No, siinä tapauksessahan se olisi suuri rikos kirjallisuudelle ruveta viivyttämään Minä menen sitten. HAMARI. Niin, kiirehtikää nyt ennen kuin ideea haihtuu. Kiirehtikää hiiessä! AMELIE. Hyvästi, hyvästi! Tervetuloa huomenna, herra Jung! JUNG. Kiitoksia! HAMARI. Onkos appivaari kotona? AMELIE. Ei ole. HAMARI. Vai niin.
Enhän minä hiiessä muuten mitään voi sanoa, sen tolvana! TALONPOIKA. No, tuota, olihan isäni nimi Juntunen, jos se on niin tarpeellista että POSTINHOITAJA. Juntunen. TALONPOIKA. Vai niin soo-o! Milloinkahan mahtanee tulla? POSTINHOITAJA. Niin, sen saat kysyä Jumalalta minä en tiedä. TALONPOIKA. Häh?
Ja kun sitten hänen halpa sukuperänsä tulee puheeksi, lisää hän arvonsa tuntevan miehuuden jalolla ylpeydellä: »Jos en oo suvulta suuri, Enkä korkea ko'ilta, On mulla tulinen miekka, Se onpi sukua suurta, Onpi Hiiessä hiottu, Jumaloissa kirkastettu; Sillä suurennan sukuni!» Viimein vihdoin täytyykin ryöstetyn neidon myöntyä välttämättömään kohtaloonsa.
Mitä nyt on tapahtunut? REETTA. Eipä juuri mitään erityistä. Rouva vain pitää siitä niin kauheata elämää, kun kamreeri eilen oli seurahuoneella lystäilemässä ja tuli kotiin niin myöhään. Hän äyskii ja räiskii jokaiselle, ettei tiedä, kuinka olla ja liikkua. ONNI. Mitä hiiessä? Oliko ukko eilen viftillä? Sepä ei juuri usein tapahdu. REETTA. Ei, mutta kyllä hän tällä kertaa olikin aika tellukassa.
KAMREERI. Mamma! Minnekä hiiessä minä nyt tämän paketin ONNI. Antakaa tänne minä tiedän. Kas niin! Mutta täytyykö minun todellakin aivan heti ? KAMREERI. Jos sinulla on hiukankin ystävyyttä minua kohtaan, niin ONNI. No, kyllä, kyllä. Olkaa huoleti! KAMREERI. Hän tulee! Minä kiidän tieheni. Onni. Hilma.
Jok' oli Hiiessä hiottu, Jumaloissa kuuraeltu. Näiden ulkonaisten varustusten lisään tulee sitten vielä sisällisiä, henkisiä. Hän laulaa mahtavia, tenhokkaita loitsulukuja kaikkein mahdollisten vastustajien varalle. Myöskin perille tultuansa, Pohjolassa, on hän yhtä varovainen.
VIKSARI. Sainpa aika kolauksen päähäni. TIERA. Ja minä otsaani aika sarven; katsos. Mutta kiitos Ukon, että tällä hinnalla pääsimme. Käpsä, luulen, on osansa saanut? VIKSARI. Hengetön on mies. TIERA. Siinä ihmisen loppu. Olkoot Hiiessä tämänkaltaiset partioretket. Että näin ihmisiä tappaa kuin rottia, se ei sovistu luonnolleni. Se on sanottu. Tuossa tulee itse pääjuutas.
Mikä hiiessä on lentänyt muorin päähän, kun hän näin äkkiarvaamatta ja juuri tänä päivänä! Kuinka taivaan nimessä nyt on meneteltävä? LAURA. Ja niin sopimattomalla ajalla kuin suinkin voi! JANNE. Totta on. LAURA. Kutsua hänet tuohon hienoon seuraan, ei millään muotoa käy laatuun. JANNE. Hm eipä juuri. LAURA. Se on mahdotonta, tuiki mahdotonta, sanon minä. JANNE. Mutta hän on kuitenkin äitini.
Mutta jos hän kysyy, milloinka hän saa tulla takaisin? KAMREERI. Niin sano, että vähän myöhemmin, sillä määrätyllä ajalla kyllä hän tietää. Mutta joudu, ettei hän ennätä tulla sisään. Joudu, joudu hiiessä! REETTA. Kyllä, kyllä. No, mikä nyt ukkoa vaivaa? HILMA. Mutta mitä ihmeessä pappa noin viskaalia pelkää? Sinun hyvä ystäväsi! KAMREERI. Pelkään! Kuka on sanonut, että minä häntä pelkään?