United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
BERTHA. Ei mitään mitä te luulette minun tarkoittaneen? Oh, tuo viini meni varmaan päähäni. JUNG. Kuulkaa rouva, te ette myöskään ole onnellinen. BERTHA. Mistä te sen päätätte? JUNG. Kun te olette niin vieras ympäristöllenne ei kukaan teitä ymmärrä. Ja elämä on siedettävissä ainoastaan kun ollaan kaksittain kun saa sen jakaa jonkun hengenheimolaisen kanssa.
AMELIE. Niin, me ajattelimme että kun meidän kumminkin joskus pitää nähdä luonamme muutamia parhaimpia ystäviämme, kaikessa vaatimattomuudessa vaan, sen vakuutan, niin meneehän tuo julistaminen samassa, vaikka minun mielestäni sitä vielä olisi voinut lykätä tuonnemmaksikin. Olkaa hyvä, enemmän näitä keksiä, herra kamreeri. Te olette tänään niin totinen, herra Jung.
BERTHA. Mutta minullehan te sen kumminkin JUNG. Olen ajatellut häntä, jonka jätän tänne kun matkustan. Runottareni. Niinkuin jo sanoin, kaikessa yksinkertaisuudessa vaan, että nuoriso saisi vähän tanssia. No, täytyykö kamreerin siis lähteä? LUNDSTR
Nauti sekunneista sanoin itselleni. JUNG. Te tulette siis minua vähän kaipaamaan kun matkustan? Niin, minun täytyy sitä uskoa. Nuo silmät eivät voi valehdella. Ja minun kun tästä pitäisi tulla maailman onnellisemmaksi ihmiseksi, päinvastoin tulen siitä vaan vielä onnettomammaksi. BERTHA. Emme emmekö ole vapaita indiviidejä. JUNG. Mitä mitä te sanotte?
Antakaa anteeksi seuraelämä minua välistä piinaa. Minulla on par'aikaa niin suuret, syvät ajatukset. BERTHA. Te mietitte runoa, eikö niin? Oi, jos kerran saisi kurkistaa sisään runoilijan aivoihin ja nähdä kuinka ideat siellä liikkuvat ja välähtävät! Se olisi ihanata! JUNG. Ei maksaisi vaivaa. Mitä siellä näkisitte? Ei muuta kuin surua, pettymystä, toivottomuutta.
Jos tahdotte, niin kyllähän minä sen voisin teille lausua, se on vaan semmoinen pieni pätkä tuommoinen miniatyyrikuva vaan. BERTHA. Te tekisitte minut hyvin onnelliseksi, jos antaisitte minun kuulla sen. JUNG. Niin no. Ulos ma riennän ja musta on yö, Kuulen kun kello 12 lyö. BERTHA. Kiitos, herra Jung! Siinä on stemninkiä, siinä on koloriittia. Kiitos! JUNG. Oh, minä pyydän.
Kun Eckermann kysyy hänen ajatustaan Béranger'sta ja Mériméestä, sanoo hän: "Das sind grosse Talente, die ein Fundament in sich selber haben und sich von der Gesinnttngsweise des Tages frei erhalten". Ja "Théâtre de Clara Gazul'ista", antaa hän erittäin mitä kauneimman tunnustuksen: "Allein in Deutschland soll einer es wol bleiben lassen, so jung wie Mérimée, etwas so Reifes hervorzubringen als er in den Stücken seiner 'Kara Gazul' gethan".
BERTHA. Sitähän minäkin välistä olen ajatellut mutta mitä sitä voi kohtalolleen. JUNG. Mutta päätimmehän juuri että ollaan vapaita indiviidejä. Itsehän sitä kohtalonsa luo. BERTHA. Niin, ehkä te miehet, mutta meidän naisten laita on toinen. Meillä ei ole teidän lujuutta. Kohtalo meidät musertaa. Me elämme hiljaista jokapäiväistä arkielämää, emme toivo, emmekä sure, kaikki on yhdentekevää.
Sinä tulet minua inspireeraamaan uusiin teoksiin ja nimemme tulee loistamaan yhdessä kauvaksi tulevaisuuteen asti. BERTHA. Hiljaa, sinä villi poika! Hiljaa, sanon minä! Meidän pitää mennä takaisin saliin etteivät mitään epäile. Annan sinulle sitten merkin kun JUNG (yrittää taas suudella, mutta samassa ilmestyy LUNDSTR
Tunnen semmoista väsymystä JUNG. Rouva Bertha en tiedä uskallanko Tuo kukkakin tuossa tukassa niin vaivaa minua. Se on varmaan rautalanka, joka JUNG. Minä autan minä autan jos saan luvan BERTHA. Niin, jos olisitte niin kiltti. Mutta hiljaa hiljaa JUNG. Tälläkö tavalla? Kas niin odottakaa BERTHA. Ai, ai, se pistää se pistää JUNG. Eikö nyt ole parempi ? BERTHA. Ehkä en tiedä