United States or Comoros ? Vote for the TOP Country of the Week !
Parooni Rosen puolsi innokkaasti Japanin tarjouksen hyväksymistä, joka Venäjälle Korean luovuttamisen vastineeksi jätti koko Mandshurian. Siihen kunnianhimoinen Muravjov ei voinut mukautua, vaikka hänen täytyi myöntyä.
Hän ei mitenkään tahtonut siihen myöntyä, sillä "mitäs metsäkulmalaisen mietteistä maailman luettavaksi on?" Voitin kuitenkin hänen epäilyksensä. Se oli kyllä hyvä, että hän suostui; mutta toiselta puolen saattoi kehoitukseni olla turhaa vaivaa, sillä ei ole takeita, saako tämmöinen kyhäelmä kustantajaa mistään.
He päättivät pyytää hallitusta heti lopettamaan sodan, vaikkapa Sahalinin ja Vladivostokin luovuttamisen hinnalla. Mutta Nikolai II, jonka synnynnäistä itsepäisyyttä lisäsi tietämättömyys todellisista olosuhteista, ei tahtonut myöntyä, ennenkuin viimeinen valtti, mikä Venäjällä vielä oli käytettävissä, Itämeren laivasto, oli lyöty pöytään.
"Herra Lehtonen saa tyytyä häneen semmoisena kuin hän on ja myöntyä hänen pieniin oikkuihinsa; mutta hän palkitsee hyvästi ja sydämensä on läpikotaisin hyvä, jalo ihminen, josta pidän kuin omasta veljestäni." Sekaisilla tunteilla, niin kuin sanotaan, nousi tuo nuori mies reestä, nähdäkseen ensikerran tuon omituisen ihmisen silmästä silmään.
Erikäs, joka palvelijoiden avulla oli päässyt vaatteista ja korvissa olevista pumpulitukoista, ei vastannut sanaakaan, vaan jäi seisomaan liikkumatta, pää painuneena vasten rintaa. "Noh!" huusi lordi kiivaasti, "tahdotko myöntyä minun tahtooni, vai etkä tahdo? Vastaa!" Poika loi häneen surullisen silmäyksen ja tarttui sitte tauluunsa, kirjoitti siihen muutaman sanan ja antoi sen isällensä.
Herasyöningi tuli kotiin myöhään yöllä. Aamulla sanoi Alberti lähtevänsä; isä kyllä koetti kaikin tavoin häntä estää, vaan täytyi viimein myöntyä. Alberti otti jää-hyväiset Selmalta, joka kevät-aamun kaltaisena loisti ilosta, ja puristi kättänsä sydämellisesti. Herasyöningi käski Albertin tulla takaisin niin pian kun vaan mahdollista olisi ja pitää huoneensa kun liki-sukulaisen.
Vanhempi Bertelsköld olkoon nyt mikä on, virkkoi isoäiti, joka vain puoleksi tahtoi myöntyä, mutta luvatkaa minulle, ettette samalla tavalla tee nuoresta Bernhardista kovasydämistä valtiasta. Minua surettaisi se pojan itsensä vuoksi; ehkä on hän hiukan kevytmielinen, mutta hyväsydäminen hän samalla on, ja paljon hellempi kuin isänsä.
Kohta sen jälkeen tuli aluksen isäntä luokseni ja kysyi: Eikö sinulla ole nälkä? Tähän vastasin sekä myöntäen että kieltäen, sillä nälkä minun oli, vaan en tahtonut myöntyä syömään heidän ruokaansa. Luulin taas menettäväni sen edestä kolme lusikkaa ja rupesin katumaan, ett'en ollut ottanut evästä pussiin kotoa lähteissäni.
Hän voi siis kieltää...? Kuinka meidän silloin käy...? Ei, ei! Hän ei voi, hän ei saa estää meitä! Hänen täytyy myöntyä, hänen täytyy! Ette saa noin kiivastua, isäntä!
Tiedät yhtähyvin kuin minäkin, että Riselan omistaa rikas yhtiö, joka ilman tuntuvampaa uhrausta olisi voinut myöntyä työväen vaatimuksiin, joten olisi voitu estää tuo monessa yksityisseikassa suhteetoin lakko. Muutoin en ole niin yksipuolinen ja vääryyttä harrastava, etten katsoisi työmiehen tarvitsevan niin hyvin kuin hänen herransakin seurata kristillistä ohjetta: ajatelkaa toisiakin..."