United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pilander istui jo silloin kotonaan miettimässä oikein salamoivaa pääkirjoitusta "poroporvarillisuudesta", mutta häntä häiritsi kadulla teikkaavien poikien melu. Muut pojat siinä olivat repaleisia, mutta yksi oli siististi puettu. Se oli Mikko Tikkasen Kalle. Hänen oli nyt vuoro nappia heittää. Hän heittikin, mutta ei mennyt lähellekään kuoppaa. Jäi varmaankin puolentoista kyynärän päähän.
Vammata Hektor nyt koki poikaa Deukalionin, vaunuill' ottelevaa, vaan siin' ohi heittikin hieman; Merioneen ajomies, asekumppani, sai toki surman, Koiranos, kauas jäi koti, Lyktos kartanokaunis; näät jalan laivoilt' Idomeneus oli lähtenyt ensin, vieneet voiton nyt hänest' oisikin iliolaiset, ellei Koiranos joutunut ois kera valjakon vinhan vaarast' auttamahan sekä varjelemaan tuhon alta; itsepä peistä nyt sai tuta Hektorin, urhojen surman: hänt' ase korvuksiin liki leukaa iski, ja hampaat suust' ulos survoi peitsi ja halkasi keskeä kielen.
Kun meri hiukan tyyntyi ja me jo toivoimme pelastuvamme, heittikin emälintu lohkareensa keskelle laivaamme, jotta se särkyi tuhansiin pirstaleihin. Laivamiehet ja matkustajat hukkuivat. Itse jouduin veden alle, mutta päästyäni jälleen pinnalle sain kiinni laivankappaleesta ja sen varassa uiskentelin kolme päivää. Vihdoin suotuisa tuuli ajoi minut saaren rantaan.
Toinen vanhempi, paksu herra, aukasi kukkaronsa ja heitti pienen hopearahan lasten eteen tielle. "NO, sinun eteesi se putosi ja sinulle hän sen heittikin", sanoi Elsa pojalle, "Kyllä se kuuluu, ei minulle eikä sinulle, vaan molemmille", arveli poika. "Mikä sinun nimes on?" sanoi Elsa. "Minun nimeni on Matti."
Vihdoin riuhtoutui oiva Polleni irti kaulavitjastaan ja tarrausi mesikämmenen takapäähän, vaan saikin samassa sellaisen korvapuustin, että pyörien lensi useita kyynäriä sivulle. Nyt heittikin karhu minun rauhaan ja lähti toiselle suunnalle samoamaan. Urheasti sitä koirat ahdistivat, vaan Kepiä haittasivat maata laahaavat kaulavitjat. Latattuani uudelleen, kiiruhdin taas ajoa vastaan."
Ja nyt nousi ukko, läksi palkkiotaan keräämään, jotkut antoi äyrin hälle, useimmat ei sitäkään; niin hän tuli vaunuillenkin, kääntyi herraan korkeaan, syvään kumartuen pisti esiin hattukuluaan. Kenraalinpa, suuren herran, tähtiin, kultiin puetun, muoto muuttui ja hän tempas ukon hatun oijetun, katsoi häneen, katsoi kansaan, samassapa heittikin pitkin toria jo kaikki aarteet vanhan soturin.
Hän löysikin ja heittikin sen kuin punaisen kekäleen äskeistä ääntä kohti. Minun ei liene tarvis sanoa teille, herra vuorineuvos, mihin huoneesen te olisitte jo ammoin ollut valmis suljettavaksi. Mihin? Kuritushuoneesen. Mutta sitä ennen ei ole lääkärin, vaan poliisin ja tuomarin teitä tutkittava. Rabbing liikahti. Nähtävästi hän ei ollut aivan näin ankaraa kieltä odottanut.
Bartholdus Simonis ja Jöns Barrus. Hän ei enää rakasta minua! Haa! Parempi on minun levätä tuolla aaltojen helmassa kuin elää ilman hänen rakkauttansa ... minä onnen heittämä! Eivätkö nuo säveleet muistuta minua tehdystä valastani? Eivätkö ne kuiskaa, että elämälläni on jalo päämaali jäljellä, vaikka heittikin Anna rakkautensa? Oi! pyhä synnyinmaa! Sinulle täst'edes kokonansa tahdon elää!
Minkätähden sitä lyötiin?» »Jotta se heittäisi vinkumisen», vastasi yksi. »Vaan se heittikin henkensä», lisäsi toinen. Kuormasto oli jo lähtövalmis, kun Kenonen huomasi Antin tervapytyn kartanolla ja sanoi: »Vielähän siellä on se Ihalaisen tervatölkki... Miks'ei sitä ole pantu kuormaan?» »Kun se läikkyy», huusi yksi rahtilainen. »Se on niin täysi, jotta läikkyy», selitti toinen.
Vaikka hän heittikin lippoja ja muita pyydyksiään siihen tapaan kuin perhoa heitetään, oli hänellä, niinkuin monella muullakin, se käsitys, että siima näin heittäen ei lennä ulos, ellei siinä ole painoa mikä on erehdys, sillä siimahan kyllä sen tekee ilmankin painoa, kun se vain vapaan nähden on tarpeeksi paksu, ja vapa tarpeeksi joustava.