United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yöhyt musta peitti auringonkin, Maahut järisi ja vuoret halkes' Kansa parkui paetessaan kurja Lyöden rintoaan ma peljästyen Heräsin ja sanan sulle laitoin Kiirehesti, koska sain ma kuulla Että Herra oli edessäsi Tuomittavaks' annettuna aivan Kuten olin uneksinut koito. PILATUS: Metallia hehkuvaista kaadat Sydämmeeni mutta jatka, armas.
Kun munkki Pahikko liinan halkais', syöksähdin Ma vihaisena pystyyn, rientääkseni Avuksi Aksel ystävälleni. Vaan kauhull' alas jälleen vaivuin, sillä Kun liina halkes, auki irtaantui Tuon pyhän kulta-arkun kansi tuolla Ja arkuss' seisoi kiivastunut mies Ja katsoi munkkiin. ERLAND. Minkä muotoinen?
Kuin se, mi villisian kohti saavan ja ajoseuran paikaltansa näkee, petojen ynnä puiden ryskeen kuullen, kaks miestä vasemmalta, alastonta ja raadeltua, ryntäävän me näimme niin vinhasti, ett' eessä metsä halkes. Huus etummainen: »Apuun, apuun, kuolo!» Ja toinen, joka hitaammalta näytti, huus: »Lano, noin ei nopsat jalkas olleet
Mutta Suomi nukkui vaan, Uutta aikaa vartoissaan. Omat lapset haudallansa Pilkkailivat äitiään; Vieras mieli rinnoissansa, Vieras myrkky mielessään. Mutta Suomi nukkui vaan, Uutta aikaa vartoissaan. Mutta vihdoin päivä valkes, Koitti aamu Suomenkin, Raskas hautapaasi halkes, Loisti säteet hautaankin. Mutta Suomi nukkui vaan, Uutta aikaa vartoissaan.
Kuin se, mi villisian kohti saavan ja ajoseuran paikaltansa näkee, petojen ynnä puiden ryskeen kuullen, kaks miestä vasemmalta, alastonta ja raadeltua, ryntäävän me näimme niin vinhasti, ett' eessä metsä halkes. Huus etummainen: »Apuun, apuun, kuolo!» Ja toinen, joka hitaammalta näytti, huus: »Lano, noin ei nopsat jalkas olleet
'Kas kuin pommi äijän karsi; poissa toinen käsivarsi, rinnan kaiken silpoi siru! Munter vaan: 'Se halkes, piru! Näin hän kuoli; näin hän eli, alkoi miessä, päätti miessä, vitkaan puhui, virkku veli ain' ol' apuun vaaran tiessä; tuttu toiminnan, ei melun, tuttu puutteen, ponnistelun, tiesi kaikki kantaa, voida, yhtä vain ei vaikeroida.
Hän puhui silmät veessä. Anja-rouva vaiti seisoi kädet kasvoin eessä. Silloin, ihme nähtihin! Yö poistui, päivä valkes, kuului laulu enkeleiden, seinä harmaa halkes, näkyi muoto Maarian. Hän palmun lehvää tarjoo. Huikaistuna taideniekka silmiänsä varjoo. Taikka, puhuaksemme taas tavallista kieltä, Lumikki se oli, joka päänsä pisti sieltä
Löin painia enkelin kanssa, Elon immeltä suutelon sain Nous aurinko loistossansa, Mä heräsin taivaastain. Mä heräsin maallen tälle, Maryn helmaani suljin taas, Soin enkelin muiskun hälle, Ja taas olin unien maass'. Kuuletko Herran voiman, hattarat näätkö kuin halkes? Näätkö kuin ukkosen nuol' leimuten pilvistä lens?
'Kas kun pommi äijän karsi: poiss' on toinen käsivarsi, rintahankin sattui siru! Munter vaan: 'Se halkes, piru. Näin hän kuoli, näin hän eli, miesnä loppuun alust' asti, sanoissaan hän vitkasteli, vaaroiss' suori nopsahasti. Teki työnsä kerskaamatta, puutteet kesti nurkumatta, kärsi vaivaa, rasitusta, yhtä vaan ei, valitusta.