Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
VOLUMNIA. Liiaks olet ylväs; Siin' et voi koskaan liian jalo olla. Mut täytymys kun käskee . Sanoit kerran Ett' ovat helma-ystäviä sodass'
Se liikkuu sentään, sydän ylväs tuo, min luulin murtuneen jo hautaan mustaan, se päältään rautapantsarinsa luo, se itkee, nauraa, hehkuu innostustaan.
Toisen uskonnollinen, toisen ylväs maailmankatsomus, kumpaisenkin viattomuuden tunne ja etenkin lohdun ajatus, minkä toveruus synnyttää, tekivät heistä sankareja. »Kuule! Kuuletko tuota riemuhuutoa? He iloitsevat katsellessaan ihmisverta!» Olintus huomautti. »Kuulen, sydämeni kuohuu, mutta jumalat tukevat minua.» »Jumalat! Oi, nuori mies, tällä hetkellä sinun pitää tunnustaa vain yhtä Jumalaa.
Mutta kun se poistui yhä kauemmaksi, katosi hänestä taas ilo, jonka Totilan saapuminen oli herättänyt. Pahat aavistukset täyttivät hänen mielensä ja hänen tunteensa purkautuivat Homeroksen sanoihin: "Etkö sä nää, miten kaunis on, miten ylväs Achilleus?
»Jumaloin sinua, niin sinun pitää sanoa, niin solakka ja ylväs koko olennoltasi! Ja nyt sinun totta tosiaan on lähdettävä ihmisten joukkoon, että saavat nähdä, kuka sinä olet. Minä tahdon, että pääset oikeuksiisi; olen ollut kuin mikäkin vanginvartija. No, etkö olekaan tyytyväinen?... Olet niin suloinen.» »En ollenkaan halua olla tuollainen korkeampi olento.» »Siinäkö sitä taas ollaan!
Ja jo sydämessään taipuu, maata syleilee jo kaipuu, ja jo otsa ylväs vaipuu. "Kevähätär, kevään tytti, tunnen: polton hymys sytti, veret synkät sykähdytti. Tunnustan: jo tulvii kaipuu, sydän, tahto puolees taipuu, otsa ylväs maahan vaipuu. Palaa, tuomiten jo tule, jalka niskaan jäykkään pole, sydämelle tuomar' armas ole!" Vaelluslaulu. Huolta vailla harhaan ma halki maailman.
Oikeutta tahtoi ylväs Tekijäni: loi minut jumalainen Kaikkivalta ja suurin Viisaus ja ensi Rakkaus. Mua ennen luotua ei ollut mitään, ijäistä vain, myös itse kestän iki: ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää. Nää sanat, synkin värein kirjoitetut, näin päällä portin erään. Mestarille ma lausuin: »Ankara on aatos niiden.»
Jo päivä painui, hämy illan lankes, vapautti vaivoistansa luodut kaikki, maan päällä jotka asuvat ja ovat. Ma yksin valmistauduin kestämähän niin sotaa tien kuin säälin; nyt on muisti mik' erhettyne ei, sen kuvaileva. Mua Musat auttakaa ja ylväs henki! Oi, Muisti, joka kirjoitat, min näin ma, on aika aateluutes ilmoittua!
Kuningas juhlallisna siin' on kuin jumaluus, asussaan kahdestoista kuin astuis Kaarle uus. Hän liian ylväs hetkell' on tällä puhumaan, vain suurill' askeleilla käy valtasalissaan.
Tähtirinta, kultaolka, suuri sotaherra tuo tummaks silloin tuimistuvi, hatun sieppaa, silmän luo kerran häneen, toisen kansaan, vierryt saman tuokion pitkin toria jo kaikki äijän äyrisaalis on. Hämillään ol' äijä siinä, herra loihe lausumaan: »Kuulin laulus, kamppaellut olen eestä saman maan. Elon illass' että vielä muisto tuo on myötä mun, siit' on ylväs mulla mieli, paljon ylväämpi kuin sun.
Päivän Sana
Muut Etsivät