Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Fredrik Cygnaeus Sen kansan, joka ymmärtänyt oisi mun tunteheni, osan omastaan, sen kansan, joka kunnioittaa voisi ei lainaa muukalaisen milloinkaan, sen kansan, jonka laulajalle suotu ois runon lento ylväs, vapahin, sen kansan, jonka sydämehen luotu on kautta aikain aarre rikkahin,
Kuningatar vavahti, hänen katseensa sumeni ja noille mietteisille kasvoille ilmestyi niin murheellinen vanhuuden ilme, että Colette tunsi itsensä liikutetuksi nähdessänsä, miten tämä ylväs kuningatar, jonka sydämestä hän ei koskaan ollut nähnyt vähintäkään merkkiä, vihdoinkin laskeusi muiden naisten kärsimysten tasalle.
Mit' annoit heille? Jos mieli kirota, niin kiroo taattos, Tuo kurja raukka, joka kerjuunaisen Uhalla makasi ja sinut siitti, Jo perinnältä vaivaisen. Pois täältä! Jos syntynyt et ihmishyljyks oisi, Niin konna olisit ja imartaja. APEMANTUS. Viel' ylväs? TIMON. Niin, siit', etten ole sinä. APEMANTUS. Siit' ylväs minä, etten tuhlar' ollut. TIMON. Ja minä siitä, että yhä olen.
Vasta 20. vuosisadalla oikeusministeri Shtsheglovitovin monen ponnistuksen perästä onnistui hävittää tämä lainkäyttövirkamiesten ylväs erikoisasema, tehdä monet halukkaiksi lainsyrjäyttämiseen virkaylennyksen muodossa saatavaa palkkiota vastaan. Rajamaakunnissa sitävastoin oli lainpolkeminen lahjomisen kautta sääntönä sekä rikos- että riita-asioissa.
Miks huohotat ja tuijottelet noin? CASCA. Sua eikö hirvitä, kun vankka maakin Kuin heikko ruoko horjuu? Cicero! Säit' olen nähnyt, joissa pahkatammen Toraiset tuulet silponeet on; nähnyt Kuink' ylväs meri paisuu, vaahtoo Halusta nousta uhkaavihin pilviin. Mut tätä ennen, ennen tätä yötä En ole liekkisateen halki käynyt.
VIOLA. Mik' olette, nyt näen: ylen ylväs; Mut olkaa vaikka lempo, kaunis ootte. Teit' isäntäni lempii; moinen lempi On maksettava, vaikka oisittekin Kauneuden helmi. OLIVIA. Mikä lempens' ilme? VIOLA. Rukoukset, palvehet ja kyyneltulvat, Huokausten jyrinät ja voihkan leimut.
Ja neljä oli Päivän neittä jäänyt jo taakse, viides vehmarolla oli ja ylös päätä palavaa sen ohjas. Oppaani lausui: »Luulen, reunan puoleen on olka oikea nyt käännettävä ja vuorta kierrettävä niinkuin ennen.» Näin tapa entinen nyt meitä johti; ja tietä taivalsimme rohkeammin, kun suonut oli sen tuo sielu ylväs.
Ah, se oli näky! Sen laajan kentän, jolla loistossaan ol' urhoin taito esiintyvä, piiri niin ylväs ympäröi, ett' toistamiseen ei päivä moista nähne piankaan. Siin' istui kaunotarta joukottain ja nykyajan miestä ylhäisintä. Sai katseen hämmästyksiin loisto tuo; näin huudettiin: nuo kaikki isänmaa, yks, soukka, meren ympäröimä, tänne on lähettänyt.
Siks pyydän, ja sa, taatto, vastaa mulle, niin suuren armon voinko saada, että näkisin sinut kasvot paljahina.» Ja hän: »Ah, veli, ylväs toivehesi toteutuva on viime taivahassa, muut kaikki missä täyttyvät, myös minun. On siellä täysi, kypsä, täydellinen jokainen toivo; vain sen piirin osat ijäti pysyy paikallansa kukin.
Millaisen joukon kertoelmia sotaretkestä sainkaan kuulla! Minun rakas isäni oli niin ylväs sotaisista muisteloistaan ja puhui sellaisella ihastuksella niistä sotaretkistä, joihin hän oli ottanut osaa, että ehdottomasti tunsin sääliä niitä miehiä kohtaan, joilla ei sellaisia muistelmia ollut.
Päivän Sana
Muut Etsivät