Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
En palvella tahdo ma mestaria, mi tunne ei syntiä, syitä, mi ruokkinut koskaan rinnassaan ei elämän myrkkykyitä, ken ei ole yön lapsi niinkuin minä, ken ei ole tulen lapsi niinkuin sinä ja tahtonsa taistelokalpa, jolle tuttu on ylväs ja halpa.
Mieleeni kangastui nyt julmuudessaan hän, joka muuttui muotoiseks sen linnun, mi laulamaan on halukkain ja hartain. Ja tässä sieluni niin painui umpeen, ett' ulkopuolelta ei tullut mitään, jot' ois se tahtonut nyt vastaan ottaa. Syvyyteen kuvausvoiman syöksyi miesi nyt ristiin-naulittu ja ylväs, yrmy näöltään, sama saakka kuolemahan.
Siks pyydän, ja sa, taatto, vastaa mulle, niin suuren armon voinko saada, että näkisin sinut kasvot paljahina.» Ja hän: »Ah, veli, ylväs toivehesi toteutuva on viime taivahassa, muut kaikki missä täyttyvät, myös minun. On siellä täysi, kypsä, täydellinen jokainen toivo; vain sen piirin osat ijäti pysyy paikallansa kukin.
Sanoilla hänet myrkytä, tai mene, Ja jätä yksin tuskat nää, jotk' yksin Mun kantaa täytyy. SALISBURY. Anteeks suokaa, rouva, Mut ilman teitä palata en voi. CONSTANCE. Sa voit, sun pitää; minä en sua seuraa. Suruni ylvääks opetan; sill' ylväs Se suru on, se omaajansa valtaa.
Jos toisenlainen ois hän, kylmempi, vähemmän ylväs ois hän: surmaan ois hän sinut jättänyt. Sun laskettava on toinen puoli toisen ansioksi. Tulehan, saata hänet häpeisiinsä! Tee, mik' ois hänen tehtävänsä: hälle sa rakkautesi tunnusta! sa tarjoo hänelle itses.
Ei poika suutu poimi vaan Ropeisen mansikoita: Nyt tyttö ylväs nauramaan Ja huolinut ei noita! Vaan sitten suolla kun luutineen Hän karjan jälkiä astui Jo vaipui multahan, lietteeseen, Ja tyttö parka nyt kastui! Poik' avuks' ehti, ryntäillään Kummulle tytön kantoi: Nyt kiitokset jo mielissään "Marjoista" tyttö antoi.
Ylpeäksi sun sanovat. Ollos ylväs, niin minäkin! Kun näet kumarat niskat, pidät pääsi pystympänä. Läikyt lietona elosi. Läiky lieto, niin minäkin! Kun näet rapakkolammet, kierrät, kaunis, kauempata. Tuhlailet hymyjä huulen. Tuhlaa, tyttö, niin minäkin! Yks on riemu rikkahalla: ylenkatseesen ylenet. Muistelen minä sinua: satakielet soittelevat yössäni hämärtyvässä.
Se rypäle se sulon antoi Anakreonin säveliin: Tyrannin iestä hänkin kantoi, Polykrateen, mut käskijän ties edes Helleeniksi hän! Kas, Kersoneson vallanmies ol' uljain vapauden pylväs. Tyranni? niin: Miltiades! Taas mies jos syntyis yhtä ylväs, mi despoottina lujempaan kiristäis yhdyssiteet maan! Ei, samolaista pikariin!
»Oi rakas Oppaani» ma virkoin, »sinä, mi enemmän kuin seitsenkertaisesti minulle hankkinut oot turvan, vaarat nuo suuret torjunut, mua vielä ällös orvoksi jätä! Mahdoton jos matka on eespäin, taapäin palatkaamme pian!» Ja hän, tuo Ylväs, sinne saattajani, näin lausui: »Miksi pelkäät: Tiemme moinen on tahto määrännyt, se ettei esty.
Minun ja tämän suuren surun luokse Kuninkaat kokoon tulkoot; niin, näet, suuri On tuskani, ett' aava, vankka maa Se yksin jaksaa sitä kannattaa. KUNINGAS PHILIP. Niin, armas tytär, tämä onnen päivä Se Ranskass' aina olkoon juhlapäivä. Sen kunniaksi ylväs aurinko Kulussaan taukoo, alkemistaa matkii Ja muuttaa silmän tenholoistolla Maan laihan kärkeen hohtavaksi kullaks.
Päivän Sana
Muut Etsivät