Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Hän kunnon mies on, totuuden hän lausuu; Hyv' on, jos kärsit sen; mut suora on hän. Tuon konnan-lajin tunnen: suoruudellaan Petosta, luihuutt' enemmän he peittää, Kuin sata nöyrää, tyhmää liehakkoa, Jotk' ylen tarkoin tehtävänsä täyttää. KENTIN KREIVI. Totuuden nimessä ja vakaast' aivan, Ylevän katsantonne hurmatessa, Mi lumoaa kuin kirkas sädekehä, Jok' otsaa Phoibon ympäröi.
Mutta ylen onnelliseksi itseni tuntiessani en voinut olla pistäymättä erääsen hienoon ravintolaan, jossa onneni harjakaisiksi tilaisin hienon illallisen sampanjoineen. Siinä onneani nauttien istuessani kuulin läheisestä huoneesta tuttavan äänen. Siellä oli vanha laivatoverini Teodor Kruse. Me tunsimme heti toisemme, ja minä pyysin häntä illallistoverikseni.
Hän meni varpaisillaan keittiöön, katsoakseen itse valkeaa, jos mahdollista tyttöä herättämättä. Mutta tämä ei nukkunut. Ensi näkemältä näytti tosin siltä. Hän istui vuoteensa reunalla, oli painanut kätensä kasvoilleen eikä liikahtanut. Tuontuostakin kulki väristys hänen ruumiinsa lävitse, kuten sillä, joka on nukkunut ylen uuvuksissa.
"Olemme. Hyvä Jussi minä olenkin!" "Enkä minäkään ole mikään paha Paavo!" "Uskon minäkin sen. Lakritsi vaan on ylen makeata ja... Tule Josu huomenna käymään minun puodissani Kalastajakadulla. Minulla on asiata sinulle. Tule siihen puotiin, jonka päädyssä on tuuliviiri."
Kuninkaan pilapuhe tuli tunnetuksi ja "Vaasan prinsessa" oli kaikkien huulilla. Tietysti ei puuttunut selityksiä tähän näin ylen outoon tapaukseen.
Niill' äly rinnass' on, puhe ääntyvä, mieli ja voima, neuvomat myös jumalattarien jalot askaretaidot. Toimessaan sivull' auttoi nuo, mut valtias vaappuin asteli vieraan luo, kuss' istuin välkkyvä vartoi, näin, kädest' ottaen häntä, jo virkkoi, lausehet laati: "Tänne mi saapumahan sinut sai, Thetis soljuvavaippa, 424 vieraist' armahin, arvokkain? Käyt meill' ylen harvoin!
Kun nämä ylen järkevät puut, miten jo ennen olen kertonut, liikkuvat niin vitkallisesti, kului matkaan kolme päivää, vaikka Kebasta pääkaupunkiin oli tuskin neljä peninkulmaa kuljettavana, Jos olisin ollut yksin, olisin helposti tehnyt tämän matkan yhdessä päivässä.
Mutta tämä seikka lienee selitettävä siten, että sellainen muisti, jota ei ylen paljon uusilla asioilla vaivata, uudistaa kaikki ennen saadut tiedot ja painaa ne sitä tarkempaan talteen.
Mutta jos niitä vertaa meidän uudenaikaisiin, pilviä hiipoviin vuokrakasarmeihimme hirvittävine rappukäytävineen, taloihin, joissa asustaa usein parisenkymmentä tahi vieläkin useampia eri perheitä yhdellä tonttialueella, jossa ennen yhdellä ainoalla taloudella oli mukava elostaa, jos niitä tosiaan vertaa nykyaikaisiin pieniin, ahtaisiin huoneustoihin, joissa vaivaa alituinen ilman ja valon ja tarpeellisten taloushuoneiden puute, joissa eteiset ovat pimeitä ja keittiöt usein ylen ahtaita ja puolihämäriä ja joissa sitäpaitsi saa »nauttia» korvia vihlovasta pianon linkutuksesta ja muusta rauhattomuudesta, jota tulvii ylä- ja alakerroksista niin luulenpa, että useimmat kaipauksetta jättäisivät nuo kasarminsa, jos suinkin voisivat, ja mielellään muuttaisivat takaisin vanhoihin yksikerroksisiin taloihin.
Koko metsä kultana kuulti, käet helkkyi hopeoita, ylen paistoi hongan pinta, kovin kauniina kuusi kukki. Oli huoleton siell' elo oravan. Ei armast' etsijä löynnyt. Oli muuksi muuttunut impi, oli kuusi se kukkalatva, punakukka-kruununen kutreillaan. Tajus sulho jo tuulten mielen, sydän ailahti ankeaksi, ei jalka jaksanut rientämään.
Päivän Sana
Muut Etsivät