Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Hukkuu hetken hyrskehesen, itkuhun kaikki, joka surrut, riemuinnut on kerta. Sortuu heikko suku alle unelmainsa omain, nukkuu kamaralle kylmän, kovan maan. Kuu ja tähdet jatkaa ylhää kulkuaan halki avaruutten suurten, sanattomain. Kerran Linnunradan tähdet yössä katsoo kammoin takaa aavain kuolonkylmäin, autioin kiveen hakattua unta inehmoin: kaupunkeja, jotka kuolleet on jo ammoin.
Pakolaisena ja peläten kurjaa henkeänsä, jota ei kukaan tahdo häneltä ottaa, vavisten viluisessa yössä harhailee hän sinne tänne talottomia taipaleita, joita ennen valjakon vetämänä selkäkenoherrana ylpeästi ajeli.
Mut eipä mieline ainoakaan toki lähteä, niin minä pelkään, toimeen moiseen, urkkimahan vihamiehiä yksin ambrosiaisess' yössä; se ois ylen uskaliasta." Hällepä vastaten näin Agamemnon valtias virkkoi: "Nyt, Zeun-heimoinen Menelaos, sulle ja mulle tarpeen oiva on neuvo, mi turvais danaolaisten miehet, laivatkin, kun Zeun on muuttunut mieli. Sill' ei meidän mielly hän niin kuin Hektorin uhriin!
Hän pani kätensä ristiin ja rukoili: Herra! sydämmeni turva, ole kanssani Armon lähde, iloss' ja murheess' on kanssan' Suojele synkässä vuoren yössä Ja kaivoksess' oo toverinan' Oi turvani, vahvuuteni, päivän valoni, Eloni iltaan älä hylkää minua.
Varovasti koetti hän nostaa häntä siihen, asetti tyynyn pään alle, toi vielä peitteitä, kääri ne tarkasti Anders'in ympäri ja sitten hän ajoi synkeässä sateisessa yössä lahden ympäri. Skjölte oli lähin talo kun oli menty lahden ympäri. Se oli vasemmalla kädellä kun oli ajettu ensimmäisten korkeitten mäkien yli. Toiset talot olivat enemmän lahden pohjassa.
Kaikeksi onneksi ennätimme sulkea oven ulkopuolelta, niin että hädin tuskin ehdimme ottaa kaksi hevosta, ja niin lähdimme ajamaan pimeässä yössä täyttä laukkaa, tietämättä minnekä, koko kylä kintereillämme. Vihdoin saavuimme suolle, ja meidän täytyi jättää hevoset ja olla kyyryllämme liejussa koko seuraavan päivän.
Ja siellä, hänen kodissaan Kuink' aika lensi sukkelaan, Kuink' oli hetket herttaisat: Hän vilpas ompi Suomen vaimo, Ja Suomen mies on miehens' aimo, Ja lapset reippahat! Niin, joka perhe pienonen, Miss' suusta säätyvaimosen Soi Suomen kielen kauneus: On pilke pimeimmässä yössä, On solki Väinämöisen vyössä, On Suomen linnoitus. YHT
Ja nyt tiedät sä, että, kun satakieli laulaa livertelee sulosointuisia säveleitänsä, niin se on Filomelan henki, jonka kuulet yössä vaikertelevan. Hän valittaa kadonnutta nuoruuttansa ruusuineen lempineen, mikä kaikki sydämmettömän ilkityön tähden hajosi tyhjään.
ILMARINEN: Kuka siellä yksin yössä Ukkoa rukoelevi? Etkö tiedä, että ammoin kuolleet on jumalat kaikki? V
Terve, kaunoinen! Sinä väikyt yössä ihana Kuni autuitten unelma: Kulmies taivaat Heljinä kiiltää. Oi, mun lempeni koi, Eron hetkelle riennät! Impi. Ijankaikkisest Erokam! Oi isä armoton! Lapses, joka ainoasi on, Kluostarin yöhön Huomenna suljet. Onpa tahtosi tää Kuni kallio luja! Nuorukainen. Miksi tahtoo hän Kauneutes valkeutta yöks, Luonnon mestartyötä turhaks työks?
Päivän Sana
Muut Etsivät