Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
Virkki, ja altis tottelemaan oli käskyä airut, pois sopavälkkyjen riensi akhaijein muuria pitkin, sankarien tykö ehti ja virkkoi vitkaelutta: "Aiaat, päälliköt aimot, akhaijein päät sopavankkain, auttamahan Zeun-heimoisen Peteos-uron poika tuonne, Menestheus, hetkeks ees nyt pyytävi teitä; kumpaakin haluaisi, se näät paras oisi jo varmaan, sill' äkin uhkaamassa on siellä nyt turmio tuima.
Tuon näki Aineias, miten mursi hän miesrivit eestään, riensi jo taistelon halki ja peisten viuhunan taajan, etsien silmillään jumalaisen Pandaron paikkaa. Kohta Lykaonin kuulun siell' uroaaluvan keksi, astui luokse ja näin sanan virkkoi vitkaelutta: "Jousesi, vinhat miss' ovat nuolesi, Pandaros, missä mainees? Sill' ei vertaas tääll' ole ampujamiestä, maa Lykian sua oivempaa ei mainita mahda.
Lahjasi anna, jos tahdot, nuo, kuten vaativi kohtuus, tai pidä, tee miten mielit. Vaan heti vitkaelutta taistoon hankkiukaamme; nyt ei sovi haaskata aikaa haastaen, aikaillen, kun on täyttämätön teko aimo. Kuin nyt Akhilleun taas eturinnass' iskevän näätte, keihäsvaskellaan rivit sortavan iliolaisten, mies kera miehen mittelöhön niin kaikki te käykää!"
Hengessään Helenos, Priamon vesa, tuon heti tunsi päätöksen, johon juur' oli kumpikin kuoloton päässyt; riensi jo Hektorin luo, sanan virkkoi vitkaelutta: "Hektor, urhojen pää, Priamon vesa, Zeun älyverta! Kuule ja noudata nyt oman veljesi neuvoa.
Vaan tähyellyt suott' ei maan järisyttäjä suuri; luo heti hahmoss' ehti jo harmaan sankarin, tarttui olkaan oikeahan Agamemnonin, Atreun poian, näin sanat siivekkäät heti virkkoi vitkaelutta: "Atreun poika, nyt riemua lie sydän julma Akhilleun kukkurapäänä, kun häll' on näin pako, tappo akhaijein nähtävänään, sill' ei ole mielt', ei tuntoa hällä. Turmaan moisen taivahiset sokeuttaen syöskööt!
Tuon näki riemastuin Agamemnon, ruhtinas miesten, kuink' uron ankara jous sotarintaa sorteli Troian; riensi jo Teukron luo, sanan virkkoi vitkaelutta: "Teukros, miesten mies, Telamonin aaluva armas, noin yhä ampuos vain, valo, kunnia ollos akhaijein, myös ilo taatolles, joka kasvaissas sua kaitsi, huoneessaan sua hoivasi, vaikk' aviosta et siinnyt.
Rauhass' erjetköön jo Akhaian kansa ja Troian, kyllin kärsiä saitte jo kohluja tään sodan tähden, jonka Aleksandros on aikaansaaja ja alku. Kohtalon säätämä kumpi on kuoloon meistä, se kuolkoon, mutta te muut sula solmitkaa sopu vitkaelutta. Tuokaa valkea jäärä ja musta nyt uuhi te uhriks Auringon sekä Maan, taas jäärän Zeulle me tuomme.
Siis heti pantakohon valikoituja miehiä käymään Peleun poian Akhilleun luo nyt vitkaelutta, tai valikoin ne ma itse ja toimeen suostuvan toivon. Foiniks, suosima Zeun, etumaisin, johtaja olkoon, seurana Aias aimo ja oiva Odysseus sitten; airuist' Eurybates sekä myös Odios kera menkööt. Käykää nyt käsivettä, ja hartaus äänetön olkoon, Zeut' anokoot Kronossyntyä kaikk' avun, suosion suomaan."
Päivän Sana
Muut Etsivät